Results 1 to 4 of 4

Thread: Täydellinen kusipää, Osa 8.

  1. #1
    Equites Caesaris Erius's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Varkaus
    Posts
    2,688

    Default Täydellinen kusipää, Osa 8.

    Tervehdys ja hyvää alkanutta joulukuuta kaikille täällä vielä vieraileville! En ole jaksanut julkaista täällä raapustuksiani pitkään aikaan (n. vuoteen), mutta erään tahon kannustuksesta päätin kuitenkin jatkaa tätä kesken jäänyttä sarjaa ja viedä ainakin sen loppuun; tiedä vaikka joku sen sitten lukisikin täältä ja pitäisi. Aiempi osa kannattaa tsekata läpi ja mieluusti toki lukea koko sarja, ennen kuin aloitatte tämän osan.

    Kritiikki on aina tervetullutta.




    ”Sitä aina sanotaan, että joku kerjää turpaan saamista, mutta sinä se ihan oikeasti kerjäämällä kerjäät sitä”, tumma neiti sanoi tarjoten uutta paperituppoa vanhan verestä jo märän tilalle, ”Ja onnistut siinä.”
    Loin hyvin mitään sanomattoman katseen häneen, heitin verisen paperitukun maahan eteeni edellisen vierelle ja painoin uuden silmäkulmaani vasten. Istuimme kadulla aivan elokuvateatterin edessä... Tai noh... Minä istuin ja nainen seisoi vieressä pidellen vessapaperirullaa, josta välillä ojensi lisää paperia tyrehdyttämään vuotoani – näyttäen hyvin kypsältä äkäiseen ja rivakkaan poistumiseen. Olimme molemmat lentäneet ulos teatterista minun ja takanamme istuneen pariskunnan maskuliinisemman puolikkaan välisen (varsin yksipuolisen) nujakan ja sananvaihdon myötä. Sen lisäksi, että sain itselleni taas yhden arven kasvojani koristamaan ja että lensimme tuon minulle edelleen tuntemattoman neidon kanssa ulos saimme kokea vääryyttä siinäkin mielessä, että tuo nyrkkejä heilutellut ukko sai eukon hupakkonsa kanssa jäädä katsomaan elokuvaa. Sain sekä turpaani, että maksaa elokuvan katsomisesta, jota en kuitenkaan sitten saanut katsoa!

    ”Minulla on putki päällä. Olisi tuokin urpo nyt lyönyt edes keskelle naamaa tai leukaan. Olisin saanut hyvät rahat revittyä oikeudesta jos olisi edes yksi hammas irronnut tai vaikka vain lohjennut, mutta nyt ei ole edes kannattavaa viedä kannetta eteenpäin.”
    ”Hänellä olisi kuitenkin oikeus haastaa sinut oikeuteen kunnianloukkauksesta. Päästelit melkoisen painokelvotonta tekstiä hänestä ja hänen vaimostaan...”
    ”Eivät ne ikinä ole niin fiksuja. Lähtökohtaisesti jos kaveri lyö toista hän on joko niin tyhmä, että oikeasti luulee sen ratkaisevan jotain tai sitten tekee sen puhtaasti vaistonvaraisesti. Jälkimmäisessä tapauksessa he kokevat monesti huonoa omatuntoa ja siksi ottavat mieluusti vain vastaan sen mitä tuleman pitää kun taas ensin mainitut... Noh... Ovat vain idiootteja”, sanoin ja tuhahdin halveksuvasti. Väkivalta harvoin ratkaisi mitään ja jaksoin saarnata siitä aina kun tilaisuus vain salli. Joskus harvoin se oli suotavaa, mutta jos joku halusi lähteä hippasille kanssani annoin hänen monesti leipoa itseäni sen minkä ehti, jos vain saatoin olla varma siitä että henkeni ei ollut vaarassa. Muussa tapauksessa oikein toivoin, että saisin riittävän ison ruhjeen jolloin voisin viedä jutun oikeuteen törkeänä pahoinpitelynä.

    ”Ei tuo juttusi siltikään oikeuteen asti menisi. Poliisi ottaisi asian selvitettäväksi ja sopisitte korvauksista ja muusta heidän välityksellään”, nainen totesi vähättelevästi, ”Etkä sinä tätäkään juttua veisi poliisille.”
    Kallistin päätäni voidakseni katsoa suoraan neidin kasvoihin. Kyllä. Kaikesta turhamaisuudestani ja negatiivisesta asenteestani neitiä kohtaan huolimatta nuo kasvot olivat edelleen melko kauniit.
    ”Jaa miksi en veisi?”
    ”Et vienyt sitä Walterin tapaustakaan, vaikka silloin sentään mursit nenäsi”, nainen sanoi kohauttaen olkapäitään, ”Veikkaankin, että tiedät tehneesi väärin, etkä siksi tohdi nostattaa meteliä asiasta.”
    ”Se, että tietää tekevänsä väärin ei vielä tarkoita, ettei haluaisi siltikään tehdä niin. Ja se oli kyllä sinun ukkosi, joka se minun nenäni mursi”, riensin puolustautumaan. Ylpeyteni ei jälleen antaisi minun tunnustaa, etten todellakaan ollut jaksanut sitä tapausta viedä pidemmälle.

    Neidin pupillien äkkinäinen laajeneminen yhdistettynä tämän kasvoilla olevaan ilmeeseen sai minut päättelemään...
    ”Mutta tuo kyseinen herra ei tainnutkaan olla sinun miehesi? Eli joku, joka selkeästi on viehättynyt sinusta päätti ottaa oikeuden omaan käteensä ja kenties jollain alitajuisella tasolla yrittää miellyttää sinua, josta johtuen kenties koet hiukan huonoa omatuntoa ja seisot edelleen siinä yrittäen hiukan lievittää sitä...”

    Sain vessapaperirullan vasten kasvojani. Neiti tuijotti minua tuimana ja täyteläiset huulet tiukkana viivana.
    ”Taisin osua ainakin osittain oikeaan”, totesin vetäen kasvoilleni leveän ja valloittavimman hymyni, joka ilmeideni laajasta repertuaarista löytyi.
    ”Eli minä aivan inhimillisesti poden huonoa omatuntoa ja sinä rikot yleistä moraalia aivan tietoisesti ja tarkoituksella. Kummanhan tässä pitäisi ivata ja ketä?”
    ” 'Tietoisesti' ja 'tarkoituksella' meinaavat samaa. Ja en minä ivaa. Totean”, sanoin ja ryhdyin kampeamaan itseäni jaloilleni. Seisomaan päästessäni pyyhkäisin hiukan veristä kättäni villakangas takkiini (joka oli kyllä kokenut paljon kovempiakin kuin pari veritahraa) ja ojensin sen neidille.
    ”August, mutta ihan Kustiksi sanovat.”

    Neiti katsoi samaan aikaan tuimana ja hämmentyneenä sinisiin silmiini. Itselleni se sopi oikein mainiosti – noihin mantelin ruskeisiin silmiin kehtasi kyllä tuijotella pidempäänkin. Tiesin kuitenkin mitä oli tulossa ja aloinkin pohtimaan tiedostinko sittenkään tehneeni väärin silloin Walterissa vai kuvittelinko vain tietäväni? Ja oliko sillä käytännössä mitään merkitystä; krooninen röyhkeyteni ei kummunnut siitä eikä mistään muustakaan yksittäisestä tapauksesta. Miksi tuo nainen edes otti asian puheeksi?

    Ennen kuin mielessäni riehuva kysymystulva sotki ajatukseni totaalisesti huomasin neidin kääntävän minulle selkänsä ja marssivan matkoihinsa. Tumman ruskeat hiukset vain heilahtivat eikä sanaakaan sanottu. Mieleni teki huutaa tämän perään hänen törkeydestään olla esittelemättä itseään, mutta olin jo saanut viimeisen sanan sanotuksi. Siinä oli toistaiseksi aivan riittävästi. En halunnut myöskään hämmentää itseäni yhtään sen enempää.

    Katsahdin selkäni taakse elokuvateatterin oviin kiroten hiljaa sitä, että Harakalla oli edelleen pankkikorttini. Voisin toki kävellä kotiini, mutta se tarkoittaisi vain kärsimistä nälästä ainakin tämän päivän. Harakka saattaisi myös rangaista minua käytöksestäni ja palauttaa lompakkoni vasta ylihuomenna. Hän tosin oli näyttänyt lähinnä häpeävän kun minut oli poistettu salista toinen kasvopuolisko veressä, joten hän saattaisi hyvinkin pistää kaiken tapahtuneen omaksi syykseen; olihan hänen vikansa, että minä ylipäänsä olin lähtenyt elokuviin. Vai oliko... Olinhan aiemmin itse kuitenkin soittanut poskeani neidille ja tämän miespuoliselle kaverille – puhumattakaan mitä kiusaa olin tehnyt tälle ennen sitä. Pitäisikö tässä sittenkin syyttää its...

    ”Vittu”, tokaisin ääneen ja loin vielä yhden katseen kaukaisuuteen kaikkoavaan neitiin. Kylläpä osasikin olla rasittava yksilö! Miksi edes yrittäisin olla kohtelias tuollaiselle, joka vain sotkee ajatukseni.

    Sen kummempia asiaa pohtimatta lähdin lampsimaan katua päinvastaiseen suuntaan mihin neiti oli mennyt. Joutuisin kiertämään pidemmän kautta kotiini enkä saisi pankkikorttiani, mutta joistain periaatteista oli hyvä pitää kiinni. Ja eipä tuo tekisi pöhöttyneelle ruholleni lainkaan huonoa hiukan paastota...

    ***

    Ilta oli ehtinyt alkaa jo hämärtämään saapuessani omalle tontilleni. Syksy pimeni pimenemisestä päästyään. Toisaalta odottelin jo talven pakkasia ja lumia – eipähän tarvitsisi olla jatkuvasti sään armoilla ja arvuutella satoiko vai paistoiko – mutta toisaalta taas syksyssä oli jotai mukavan rauhoittavaa. Jopa kun kaikki lehdet olivat varisseet puista ja sateet piiskasivat harmaata maisemaa osasin nauttia siitä välitilasta, joka seurasi kesää ja edelsi talvea.

    Astuessani sisäpihalle ja käydessäni kohti ulko-ovea huomasin Harakan istuskelemassa kuistillani. Ryhti oli hiukan huono, josta päätellen jokin painoi hänen mieltään. Koska hän oli paikalla yksin eikä autoa ollut parkissa pihallani ei ollut vaikea päätellä, että asia liittyi eittämättä Ellaan.

    Lampsin pitkin askelin toverini eteen ja pysähdyin bootsien kannat kopisten kaivamaan avaimia takkini taskusta. En irrottanut katsettani minua takaisin tuijottavasta Harakasta ja saatuani avaimet kouraani ryhdyin pyörittelemään niitä kädessäni jatkaen tuijotusta ikään kuin kysyen syytä tälle yllättävälle vierailulle.

    Tuijotimme toisiamme hetken aikaa, kunnes Harakka laski katseensa, sukaisi lyhyitä ruskeita hiuksiaan ja veti selkänsä takaa esiin muovikassin, jonka vaalean ruskeasta värityksestä osasin heti yhdistää suomalaisten hyvin tuntemaan ja monopoliasemassa olevaan pullotetun viisauden Mekkaan. Alkoon.

    ”Menkäämme sisään”, sanoin ja astuin ovelle avatakseni sen. Kovin halvalla sitä mies itsensä myy.
    Last edited by Erius; 12-01-2013 at 12:28 PM.
    <@Delgrim> http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/0...a_2458423.html
    <Erius> be affraid, Mosquito
    <Erius> be very affraid!
    <@Delgrim> http://forum.travian.fi/member.php?u=7361 <-- ylläpitäjä.
    <Erius> no katos prkl

  2. #2
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Tämä on taas yhtä hienoa tekstiä kuin aina. Kirjoitusvirheitä en bongannut, paitsi että "mantelin ruskeisiin" kuulostaa jotenkin oudolta. En osaa sanoa miten. Juonellisesti tarina jatkuu samalla lailla kuin ennenkin: Tilanteesta, jossa päähenkilö on tehnyt jotain tyhmää ja toipuu juuri sen seurauksista. Tässä osassa vain aikahyppy on pienempi. Henkilöt syventyvät mukavasti, ja tämä jättää hyvin paljon asioita ilmaan. Eli mahtavaa tarinaa.
    Ehdin jo pelätä ettei tämä jatkuisi, mutta parempi näin.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  3. #3
    Equites Caesaris Erius's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Varkaus
    Posts
    2,688

    Default

    Quote Originally Posted by ~Dataman~ View Post
    Tämä on taas yhtä hienoa tekstiä kuin aina. Kirjoitusvirheitä en bongannut, paitsi että "mantelin ruskeisiin" kuulostaa jotenkin oudolta. En osaa sanoa miten. Juonellisesti tarina jatkuu samalla lailla kuin ennenkin: Tilanteesta, jossa päähenkilö on tehnyt jotain tyhmää ja toipuu juuri sen seurauksista. Tässä osassa vain aikahyppy on pienempi. Henkilöt syventyvät mukavasti, ja tämä jättää hyvin paljon asioita ilmaan. Eli mahtavaa tarinaa.
    Ehdin jo pelätä ettei tämä jatkuisi, mutta parempi näin.
    Kiitoksia huomioimisesta, Dataman. Pahoittelut viivästyneestä vastauksesta: kovin aktiivisesti en näitä foorumeita enää selaa, eikä täällä kovin moni käy kommentoimassakaan mitään, joten on itseltänikin mennyt vähän ohi Katson olevani velkaa arvostelun, joten jos en nyt itse huomaa jonkin oman tekstisi ilmestymistä, niin pyydä ihmeessä privaviestitse arvostelua ja lupaan mahdollisimman kattavan sellaisen. Tuskin tämä foorumi tästä enää aktivoituu, mutta jos täällä edes muutama käyttäjä vielä pyörii, niin yritän tehdä oman osani touhun elossa pitämiseksi.
    <@Delgrim> http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/0...a_2458423.html
    <Erius> be affraid, Mosquito
    <Erius> be very affraid!
    <@Delgrim> http://forum.travian.fi/member.php?u=7361 <-- ylläpitäjä.
    <Erius> no katos prkl

  4. #4
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Hieno homma. Katsotaan jos innostun jotain postaamaan.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •