Results 1 to 1 of 1

Thread: Täydellinen kusipää, osa 6.

  1. #1
    Equites Caesaris Erius's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Varkaus
    Posts
    2,688

    Default Täydellinen kusipää, osa 6.

    Edellinen osa täällä. Toivoisin jonkinlaisia kommentteja sarjasta kokonaisuutena. Aion pitää nyt hiukan taukoa taas RL-kiireiden takia, mutta jatkaa kirjoittamista ja julkaista kerralla sitten vähän enemmän taas tekstiä. Siksi olisi mukava saada kommenttia koko sarjasta ja tietysti tästäkin osasta yksinään (joka on ehkä vähän lyhyempi kuin aiemmat).



    ”Perkele!” Karjaisin. Nousin istumaan sängylleni ja paiskasin äsken pääni alla olleen tyynyn vastapäiseen seinään. Nukkumisesta ei tullut mitään nenän takia. Kyljellään en voinut nukkua, sillä sotkisin vain lakani jos verta alkaisikin taas vuotamaan. Tapasin myös joskus unissani käännellä kylkeä ja joskus jopa nukkua naamallani, eikä se tehnyt hyvää nenäni luutumisen kannalta. Ensiavussa olivat pistäneet nokkani taas kohdilleen ja vähän teippailleet, jotta se myös kestäisi kasassa, mutta minun piti nyt varoa etten hidastaisi luutumista.

    Hetken aikaa harkitsin korvauksien vaatimista nenäni rikkomisesta, mutta ajattelin sitten, ettei minua lyönyt mies ollut sellaisen arvoinen. Kaveria vain vituttaisi jos joutuisi maksamaan minulle – hän ei ymmärtäisi minun voittaneen, vaikka kuinka olisinkin turpaan saanut. En myöskään halunnut suoda sille myyjälle sitä iloa, että osoittaisin jotenkin kokeneeni vääryyttä. Oikea ja väärä olivat aina kovin suhteellinen käsite – todennäköisesti olin lyönyt verbaalilla tasolla häntä ja hänen miestään kovempaa kuin mitä mies oli minua losauttanut.

    Vaan nukkumisesta ei tulisi ainakaan yhtään mitään. Vihasin selälläni nukkumista ja heräsinkin monesti omaan kuorsaukseeni. Nousin sängyltäni ylös ja venyttelin hiukan. Olin liian uninen voidakseni keskittyä lukemiseen tms. joten päätin mennä keittiöön ja avata läppärini. Voisinpa samalla juoda kokista, jotta saisin edes hiukan kofeiinia elimistööni. Ei tämä olisi ensimmäinen koneen äärellä viettämäni yö.

    Odottelin pari minuuttia, että tavattoman hitaaksi käynyt läppärini edes käynnistyisi ja kirjoitin sen jälkeen yli viisitoistamerkkisen salasanani käyttäjätilille kirjautuessani. Jälleen sain odotella muutaman minuutin ennen kuin rohkenin edes harkita Mozilla Firefox -selaimeni avaamista, sillä jos ryhtyisin klikkailemaan ohjelmia auki heti käyttäjätilille päästessäni alkaisi koneeni pahimmillaan jumimaan lisää ja saisin odotella vielä useamman extraminuutin.

    Päästyäni internetin ihmeelliseen maailmaan ryhdyin selaamaan maamme iltapäivälehtien nettisivuja. Ja niitä todellakin sai seuloa, sillä jos meinasi saada jotain asiapitosita luettavaa joutui suodattamaan milloin minkäkin laista paskaa ennen kuin löysi kunnollisia ja asiapitoisia artikkeleita luettavakseen. Netissä artikkelien kirjoittajat eivät pahemmin panostaneet edes oikeinkirjoitukseen ja juttuja harvoin luettiin uudelleen niiden julkaisun jälkeen. Surullisen kuuluisia esimerkkejä oikeinkirjoituksesta löytyi lukuisia. Milloin ”5-kymppinen nai alaikäisen” jenkkilässä ja milloin ”Sali Ninistö vieraili Olkilodon ydinvoimalaassa”.

    ”Aivan uskomatonta paskaa”, totesin ääneen ja suljin Iltalehden nettisivut. Taaskaan en ollut löytänyt mitään lukemisen arvoista. Nojauduin rönöttävään asentoon tuolillani ja nostin kädet niskan taakse. Mitäpä minä seuraavaksi tekisiin..? Avoimia työpaikkoja en kehtaisi edes vilkuilla, sillä valmiiksi vittuuntuneena saattaisin vain alkaa paiskomaan tavaroita kun toteaisin väistämättömän – ei sinne vieläkään mitään minulle sopivaa olisi ilmaantunut.

    Voisinpa pistää waretukseen Pen & Tellerin "Fool us" -sarjan kaikki jaksot. Olin jo pitkään halunnut katsoa tuon sarjan kokonaisuutena (tähän mennessä olin tyytynyt youtubesta katselemaan yksittäisiä jaksoja tuosta sarjasta ja olin vaikuttunut – ollakseen ohjelma, jossa kaksi ammattitaikuria ja alan suurta nimeä pyrki selittämään kaikki heille esitettävät taikatemput oli se suhteellisen asiallinen eivätkä iso P ja iso T yrittäneet väen vängällä selittää temppuja ja niiden tekniikoita 100% tarkkuudella).

    Vaan hetkinen... Taikureista mieleeni tulikin aiemmin alkuillasta käymäni keskustelu Harakan tulevan vaimokkeen kanssa. Hän oli maininnut jonkun taikurin, joka oli pelannut venäläistä rulettia yhdellä aseella yms.

    Avasin youtuben kirjanmerkkipalkkiini laittamastani linkistä ja kirjoitin siihen ”Derren B”, koska en muistanut kyseisen janarin sukunimeä. Youtube ystävällisesti kuitenkin auttoi ja tarjoili ”Derren Brown” nimiseltä kaverilta monta erilaista videovaihtoehtoa katsottavaksi. Selasin pitkää listaa läpi valitsin ensimmäisen, yli tunnin mittaisen videon katsottavaksi. Minullahan oli koko yö aikaa katsella ja koska en keksinyt muutakaan tekemistä, niin samohan tuo oli aloittaa jostain vähän pidemmistä pätkistä. Video kulki nimellä ”Something Wicked This Way Comes” ja oli ilmeisesti live taltiointi herran teatterikeikalta. Otin mukavamman asennon ja laitoin videon pyörimään.

    ***

    Irrotin naamani läppärini näytöstä vasta kun havaitsin auringon ensi säteiden tunkeutuvan suljettujen sälekaihtimien välistä. Heti nähtyäni ”Something Wicked This Way Comes” -shown olin siirtynyt seuraavaan, ”An Evening of Wonders” -showhun, joka myös löytyi youtubesta. Ennen kuin tuo video oli ehtinyt loppuakkaan olin pistänyt Piratebaysta wareen kaikki Brownin tv-esiintymiset ja tv-sarjat, joita hän oli tehnyt ilmeisesti heti 2000-luvun alusta asti.

    Olin hämmentynyt. Se oli ainoa sana, jolla pystyin edes jotenkin kuvaamaan tunteitani. Olin ehtinyt pitkän taikuriurani aikana nähdä lukuisia esityksiä ja temppuja, joiden salaisuutta en ollut keksinyt, mutta Derren Brownin temput olivat jotain aivan muuta. Koin aidosti tulleeni huijatuksi. Pelkkä se, ettei voinut keksiä tempun salaisuutta ei ollut vielä mitään, mutta tälläistä yllättyneisyyden ja puhtaan hämmennyksen sekoitusta en ollut koskaan kokenut. En koskaan.

    Olin aiemmin pitänyt monista ajatustenlukukorttitempuista, mutta koskaan en ollut perehtynyt mentalistien ammattikuntaan, jotka esittivät käytännössä pelkästään sellaisia ohjelmanumeroita. Olin aina ajatellut mentalistit humpuukimaakareiksi, jotka käyttivät hyväkseen ihmisten hyväuskoisuutta ja uskottelivat nämä luulemaan, että heillä oli oikeasti yliluonnollisia voimia ja ennaltanäkemisen taito. Brown kuitenkin mullisti koko käsitykseni heistä. Herraa itseään siteeratakseni; ”I'm pretty honest about my dishonesty.” Hän ei väittänyt yleisölle omaavansa mitään yliluonnollisia voimia vaan pikemminkin vakuutti, ettei hänellä sellaisia ole.

    Ella oli ollut oikeassa. Mentalismi oli ”aikuisten taikuutta”. Se oli älyllistä taikuutta, josta valtaosa tapahtui katsojien mielissä ja pelkkiä Derren Brownin esityksiä katsoessa olin tullut vakuuttuneeksi siitä, että tämä oli taikuuden kaikkein puhtain ilmenemismuoto. Osa siitä oli ”aitoa taikuutta”, joka perustui psykologiaan ja kehonkielen lukemiseen, mutta silti se piti sisällään lukuisia mahdollisuuksia naamioida perinteinen huijaaminen näyttämään juuri edellä mainituilta tai ennustamiselta.

    Kirjoitin Googleen ”books about mentalism” hakusanaksi, painoin enteriä ja huolimatta siitä, että haun tulokset ilmestyivät heti näkyviin rynnistin hakemaan taikurivälineitä, joita tiesin voivani hyödyntää tämän kaltaisessa taikuudessa. En tiennyt yhteenkään Brownin temppuun varmaksi salaisuutta ja joutuisin opiskelemaan varsin paljon saadakseni kokonaisen ohjelmanumeron aikaiseksi, mutta yksi asia minulle oli ainakin selvinnyt. Mentalismi oli minun juttuni.
    Last edited by Erius; 09-19-2012 at 12:14 AM.
    <@Delgrim> http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/0...a_2458423.html
    <Erius> be affraid, Mosquito
    <Erius> be very affraid!
    <@Delgrim> http://forum.travian.fi/member.php?u=7361 <-- ylläpitäjä.
    <Erius> no katos prkl

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •