Hyviä elokuvia

[gAS]

Itse en mikään elokuvien massa käyttäjä ole, mutta tuleehan niitäkin ajoittain katseltua. Mitä nyt näin ensimmäisenä tulee mieleen, tässä lähiaikoina katsotuista niin nuo pari ocean-elokuvaa ovat hyviä. Eilen tuli juuri dvd:ltä katsottua davinci-koodin, joka sekin ihan miellyttävä elokuva. Komedioita jonkin verran katselen, varmaan klassiset scarymoviet parhaimpia noista komedioista joita olen katsonut.

[Ger-maani]

Taidan eritellä tähän paikkaan muutaman faktan.

Oikeasti hyvää puhdasta kauhua saa etsiä etsimällä, sellainen kun on jäätävän harvinaista nykyään. Hitchcockin ohjaamat Psyko ja Linnut ovat syystä kohonneet kauhuelokuvan pioneereiksi, sillä ne perustuvat nerokkaasti katsojan harhauttamiseen. Psyko on kaksikosta piinaavampi ja voimakkaampi, mutta Linnuissa harhautus on viety äärimmilleen. Pieneen idyllikylään sijoittuva pullamössöjuoni on niin komea kulissi, ettei katsoja osaa välttämättä odottaa luonnon väliintuloa. Välillä hahmot tuntuvat unohtavan ympäröivän uhkan arkisten askareiden keskellä. Teknisesti filmi on tietenkin nykystandardeilla kömpelö, mutta sen juonenkuljetus on edelleen äärimmäisen vaikuttava.

Suunnilleen jokainen aito kauhuklassikko ei tyydy pelkästään säikäyttämään tai luomaan ahdistusta katsojalle. Usein itse pelkoa merkittävämpää on esimerkiksi tutkia päähenkilön pelkoa ympäröivää maailmaa kohtaan (Roman Polanskin mestarilliset Repulsion ja Rosemaryn painajainen sekä Brian De Palman koulukiusauskuvaus Carrie), kuvailla ihmisen alkeellisinta selviytymisviettiä (George A. Romeron mullistava Elävien kuolleiden yö ja John Carpenterin päräyttävä The Thing) tai kertoa jotain kauhusta itsestään (Murnaun alkuperäinen sekä Herzogin uudempi Nosferatu). David Cronenbergin Videodrome on puolestaan täynnä irvokasta kritiikkiä väkivaltaviihdettä kohtaan. Eikä kauhuelokuvista voi kirjoittaa mainitsematta Stanley Kubrickin Hohtoa, jossa hotellin avara ja kummallinen ilmapiiri rikkoo ydinperheen ja jalostaa tasapainoisenoloisesta ihmisestä psykopaatin. Jos pitäisi vielä sanoa henkilökohtainen suosikki kaikista kauhuelementtejä viljelevistä elokuvista, niin David Lynchin Eraserhead on painajainen vailla vertaistaan. Elokuvasta ei ole varmaan yhtäkään täysin samanlaista tulkintaa (lukuun ottamatta "tekotaiteellista paskaa", mikä on tyhmin mahdollinen mielipide), joten katsoja saa itse miettiä tapahtumien merkitystä.

Pahoittelen linkkihelvettiä. Tässä jäi varmasti mainitsematta moni kuuluisa jenkkikauhun klassikko, mutta halusin luoda vastapainoa maskinaamaisten teininlahtaajien saavuttamalle kaanonille. Uskaltakaa kertoa oma mielipiteenne, vaikka lupaankin teloa väärät ajatukset niin pian kuin mahdollista.

Edit:

Elokuva on toki klassikkona "pakkokatsoa" -listan kärjessä ja ne keinot, joilla kauhu itse elokuvaan on luotu ovat jopa kiitoksen ansaitsevia (vrt. kylpyhuone kohtaus yms.), muttei tarina ole lopulta kovin kummoinen.

Tarinavetoisempana elokuvana Hohto menettäisi, hehe, hohtoaan ja voimaansa turhan paljon. En oikeastaan löydä mitään syitä juonikoukeroiden monimutkaistamiseen, sillä hahmoja syvennetään tarpeeksi paljon yksittäisillä tapahtumilla. Mitään ei tarvitse alleviivailla juonenkäänteillä, jos pelkkä ympäristö riittää kertomaan tarvittavat asiat.

Näyttelijäkaartista Jack Nicholson on ainoa, joka vetää aploodien arvoisen suorituksen - muut ovat parhaimmillaankin vain keskitasoa.

Muilla näyttelijöillä ei ole oikeastaan syytä pyrkiä Nicholsonin roolisuorituksen tasolle. Jos joku hahmoista riehuisi samaan malliin, filmi menettäisi tärkeän kontrastin hahmojen välillä.

Itse "hohto" jää varsin vähäiselle osalle juonen kannalta, vaikka elokuva on nimetty sen mukaan.

Kingin kirjaansa luomaa tunnelmaa ei myöskään ole saatu täysin vangittua elokuvaan (tosin King ei ollutkaan tyytyväinen Kubrickin näkemykseen tarinasta).

Kubrick teki täsmälleen oikean ratkaisun muokatessaan elokuvasta omanlaisensa. Uskollinen kirja-adaptaatio johtaa todella harvoin mihinkään aidosti erikoiseen ja kiinnostavaan lopputulokseen. Uskallan veikata, että olisit pitänyt filmistä vähemmän, jos kirjan tapahtumat olisivat toistuneet tarkassa kaavassa (tällaisen version tapahtumista tarjoaa kuriositeetiltä haiseva Stephen Kingin Hohto). En ole lukenut Kingin alkuperäisteosta, mutta se ei tainnut omasta mielestäsikään mullistaa kirjallisuutta juuri mitenkään.

En ole aivan varma, tarkoititko maininnallasi Hohtoa hyväksi elokuvaksi, mutta sellaisen käsityksen sain.

Tarkoitin kyllä. Oikeastaan pidän sitä todella suuressa arvossa, varsinkin kauhuelokuvien mittapuulla. Harvoin tulee törmättyä noin vangitsevaan tunnelmaan jo alkutekstien aikana.

Se kuuluu kauhu -genren pioneerina ja Kubrickin yhtenä parhaimpana teoksena klassikkojen joukkoon, mutten sanoisi sitä kuin parhaimmillaankin psykologisesti mielenkiintoiseksi elokuvaksi.

Tähän lainaukseen puutun ainoastaan henkilökohtaisesta syystä: "parhaimmillaankin psykologisesti mielenkiintoisen elokuvan" pitäminen samaan aikaan "Kubrickin yhtenä parhaimpana teoksena" tuntuu ristiriitaiselta. Kubrickin tasoinen nero parhaimmillaankin noin keskinkertainen?

Edit2:

Tulipa tästä mieleen eräs toinenkin elokuvantekijä. Tarantino. Yläpuolella olevan Kubrick ylistyksen jälkeen kaikki Tarantino fanit varmaankin odottavat kyseisen ohjaajan kehumista maasta taivaaseen, mutta näin en todellakaan aio tehdä (voin tuntea kylmät katseet). Jos lähdetään tarkasti miettimään, niin mitä omaa Tarantino on tehnyt? Kertokaa minulle.

Ihan hyvä kysymys, sillä QT:n innokkaat fanit eivät yleensä kykene sanomaan tuohon muuta kuin teknisiä ansioita. Onhan hän loistava henkilöohjaaja, tyylitietoisten soundtrackien ja huikeiden dialogien erikoismies, mutta tärkein asia QT:n ohjauksessa on juuri kierrätys. Jo 90-luvulla elokuvantekijöiden ongelmana oli ideaköyhyys, joten Tarantino päätti tehdä kierrätyksestä ja populaarikulttuuriviittauksista taidetta. Hän on yksi tämän hetken tunnetuimpia cinefiilejä (filmifriikki), jonka asiantuntemus eksploitaatiota kohtaan näkyy viittausten ohella erilaisten lajityyppien yhdistelyn kautta. Otetaan esimerkiksi vaikka Kill Billit, joissa on vaikutteita niin itämaisista samurai- ja wuxiaelokuvista kuin länsimaisista spagettiwesterneistä.
Kaikille Tarantinon kierrätystaide ei välttämättä avaudu, onhan kyse melko lailla fiilispohjalta arvostuksensa saaneesta ohjaajasta. Eksploitaatio on myös melko kyseenalainen lajityyppi siinä mielessä, että se on melkein poikkeuksetta roskaa. Sekin ala kaipaa kuitenkin asiantuntijoita, eikä mieltymys roskaelokuviin tarkoita missään tapauksessa tyhmyyttä. Onhan Quentin Tarantinon ÄO tunnetusti noin 160 tai ainakin lähellä sitä.

[Erius]

Eikä kauhuelokuvista voi kirjoittaa mainitsematta Stanley Kubrickin Hohtoa, jossa hotellin avara ja kummallinen ilmapiiri rikkoo ydinperheen ja jalostaa tasapainoisenoloisesta ihmisestä psykopaatin

Kannustit kertomaan mielipiteen, joten tässä se tulee (koetan olla spoilaamatta);

Hohto? Jiizz...
Elokuva on toki klassikkona "pakkokatsoa" -listan kärjessä ja ne keinot, joilla kauhu itse elokuvaan on luotu ovat jopa kiitoksen ansaitsevia (vrt. kylpyhuone kohtaus yms.), muttei tarina ole lopulta kovin kummoinen. Itse "hohto" jää varsin vähäiselle osalle juonen kannalta, vaikka elokuva on nimetty sen mukaan. Näyttelijäkaartista Jack Nicholson on ainoa, joka vetää aploodien arvoisen suorituksen - muut ovat parhaimmillaankin vain keskitasoa. Kingin kirjaansa luomaa tunnelmaa ei myöskään ole saatu täysin vangittua elokuvaan (tosin King ei ollutkaan tyytyväinen Kubrickin näkemykseen tarinasta).

En soimaa tämän enempää elokuvaa, sillä mielestäni se tulisi jokaisen katsoa. En ole aivan varma, tarkoititko maininnallasi Hohtoa hyväksi elokuvaksi, mutta sellaisen käsityksen sain. Se kuuluu kauhu -genren pioneerina ja Kubrickin yhtenä parhaimpana teoksena klassikkojen joukkoon, mutten sanoisi sitä kuin parhaimmillaankin psykologisesti mielenkiintoiseksi elokuvaksi. Pohjimmainen ajatus on hyvä, mutta elokuva on loppujen lopuksi aika kehnototeutus.

[Patonkiritari]

Kubrick ei ole edes yrittänyt tehdä siitä Kingin kirjan mukaista, eihän hän tehnyt Kellopeliappelsiinistakaan täysin kirjan mukaista. Kummassakin elokuvassa näkee heti Kubrickin kädenjäljen, Kubrick on onnistunut luomaan jotain omalaatuista. Ja ohjaus, aivan parasta.

Tulipa tästä mieleen eräs toinenkin elokuvantekijä. Tarantino. Yläpuolella olevan Kubrick ylistyksen jälkeen kaikki Tarantino fanit varmaankin odottavat kyseisen ohjaajan kehumista maasta taivaaseen, mutta näin en todellakaan aio tehdä (voin tuntea kylmät katseet). Jos lähdetään tarkasti miettimään, niin mitä omaa Tarantino on tehnyt? Kertokaa minulle.

[Kylis]

En ole todellakaan mikään elokuva-alan asiantuntija enkä myöskään ole katsonut tuhansia elokuvia, mutta eipä tule mieleen muita ohjaajia, jotka ovat tehneet väkivallasta tuollaista taidetta, joka menee täydellisesti yli, kuitenkaan repimättä suolia ulos jokaiselta filmin uhrilta. Yksi huomattava asia Tarantinon kohdalla on erinomainen pohjustus ja aloitus elokuvan tapahtumiin jo ennenkuin elokuva lähtee edes käyntiin sen erikoisemmin.
Monikaan ohjaaja ei koskaan keksi omaa juttuaan joka tullaan muistamaan myöhemmin, ihan näin huomautuksena.

Moni elokuvaohjaaja ei koskaan tule saavuttamaan tätä humoristista ja hieman jopa sairasta tunnelmaa jonka Tarantino luo leffoihinsa. Yksi asia, jota ei voi olla huomiomatta Tarantinon kohdalla on hänen leffoihinsa loistavasti sopiva musiikki, jonka hän siis itse valitsee oikein kohtaukseen kuin kohtaukseen.

Oikeastaan voitaisiin sanoa että Tarantino on maailman paras matkija ohjaajana, mutta kuka muu pystyy yhdistämään muilta matkitut asiat kasaan niin, ettei homma mene täysin yli?

Tällä hetkellä hyllyssä ei ole uusia katsottavia elokuvia, mutta kunhan kaupungille kerkiän, veikkaan että muutama tulee ostettua mukaan, ainakin Smokin Aces 2 olisi tarkoituksena hommata ja mikäli jostain löytyy niin Infernal Affairsit olisi melko ehdoton hankinta. Ice Age 3 tosin on valittu seuraavaksi tylsyyden tappajaksi, muut osat ovat olleet aivan hervottomia

[figu]

Tällä hetkellä hyllyssä ei ole uusia katsottavia elokuvia, mutta kunhan kaupungille kerkiän, veikkaan että muutama tulee ostettua mukaan, ainakin Smokin Aces 2 olisi tarkoituksena hommata ja mikäli jostain löytyy niin Infernal Affairsit olisi melko ehdoton hankinta. Ice Age 3 tosin on valittu seuraavaksi tylsyyden tappajaksi, muut osat ovat olleet aivan hervottomia

Itse pidin ainakin Infernal Affairsista. Olen siis nähnyt sen alkuperäisen Hong Kongilaisen elokuvan, mutta käsittääkseni pätkästä on tehty Hollywoodissa oma versio tai samaan elokuvaan perustuva elokuva tms.? Noitahan on kait tullut kolme osaa, joten olen nähnyt trilogian ensimmäisen. Muttajoo ykkönen on juonellisesti mainio lehva. Haittapuolena on tosin se, että kaikki aasialaiset on niin samannäköisiä. Vaikeuttaa nimien muistamista. Ainakin minun osaltani.

Ice Ageja olen nähnyt ykkösen ja kakkosen ja pidin enemmän ykkösestä, vaikkei se nyt mikään animaation (tai elokuvien yleensä) riemuvoitto ollutkaan.

[Scapa]

Mitä väliä on, jos käytetään vanhaa uusiksi? Juonellisesti, kuvauksellisesti ym. tavalla olen henkilökohtaisesti pitäny QT:n elokuvista, juuri sen takia, et tää jätkä osaa sen homman.

Sitäpaitsi, on niin tyhmää edes käyttää kierrätystä negatiivisessa merkityksessä, kun yhteiskunta periaatteessa pyörii sen ympärillä.

Mm. tiede kierrättää entisiä keksintöjä, parantaa niitä ja kehittää sen avulla uusia ominaisuuksia tukemaan vanhaa - ja usein - huonompaa ominaisuutta.
Musiikissa on nykyään hyvin vaikea tehdä mitään uutta, mut aina on mahdollisuus miksata kahta eri musiikin alaa yhteen - esimerkiksi System Of A Down teki juuri näin (ja samaa hommaa jatkaa itse Serj Tankian).
Puhumattakaan sitten jätteiden kierrätyksestä, mut se nyt on niin kuiva puheenaihe ja pahasti OT, ettei mennä sinne.

Siks mä en ymmärräkkään tätä asiaa pahana, että QT kierrättää vanhaa ideaa. Miksi aina pitäis luoda jotain uutta, jos vanha on aivan toimiva? Tekeekö vanhan idean kierrättäminen ohjaajasta huonon? "Onko kahvi pahaa, jos se maistuu aivan samalta kuin ennenkin?"

[Kylis]

Itse pidin ainakin Infernal Affairsista. Olen siis nähnyt sen alkuperäisen Hong Kongilaisen elokuvan, mutta käsittääkseni pätkästä on tehty Hollywoodissa oma versio tai samaan elokuvaan perustuva elokuva tms.? Noitahan on kait tullut kolme osaa, joten olen nähnyt trilogian ensimmäisen.

.

The Departed on Hollywoodin version nimi, kannattaa ehdottomasti katsoa! Todella hyvin on saatu tunnelmaa tähänkin ja ehdottomasti yksi parhaimpia uudelleenfilmatisointeja. Leffassa näyttelee muunmuuassa nykyisin yksi lempinäyttelijäni Leonardo DiCaprio ja hän hoitaakin roolinsa todella hyvin.

[Equardo]

Katsoin juuri jotain kiistattoman nerouden tuotetta.
(Enkä nyt puhu omasta peniksestäni.)

Nauroin sitä katsoessani enemmän kuin viivästyttäessäni Foorumin Ritareiden kasiosaa jälleen kerran viikolla. Eli aika paljon.

Kyseessä oli siis mikäs muukaan kuin Airplane! Elokuva tuottajilta, joidenka kaniini tienaa viikossa enemmän kuin sinä vuodessa, näyttelijöiltä, joiden vesisängyssä käy enemmän kauniita naisia (tai miehiä) kuukaudessa kuin sinulla koko elämässäsi, sekä käsikirjoittajilta, jotka suoltavat ulos enemmän älytöntä laatua kuin Equardo ja Ipavaiva yhteensä. (ja SE on jo saavutus)

Tuo elokuva pitää sisällään aivan kaiken. Teoksesta löytyy lentokoneita, partiotyttöjä, 80-luku, kapakkatappelu, nunnia, lapsia, kahvia, päihteitä, tissejä, seksileluja, Kareem Abdul-Jabbar, salarakkautta, romantiikkaa, hevosia. Ja Leslie Nielsen.

Kyseinen tuotos ei ole enää pelkkiä kuvia televisioruudulla, se on taidetta. Tästä lähtien aina, kun astun Kiasmaan (toivottavasti en koskaan), ajattelen tuota leffaa ja suuni vääntyy pakolla hymyyn, vaikka edessäni olisikin kuva Johanna Tukiaisesta kubistisessa muodossa.

Ja vaikka kyseinen leffa tulikin taidehomojen ja muiden hörhöjen kanavalta, Yle teemalta, sitä ei ollut tehty yhtään homola tavala.

Tämä elokuva teki minuun pysyvän vaikutuksen. Ja tämä oli sentään viides kerta, kun kyseisen teoksen katsoin.

JOTEN MITÄ SINÄ SIINÄ VIELÄ ODOTAT JA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ?! Mene nyt heti lataamaan se laittomasti lähimmältä viruksien täyttämältä nettisivulta ja joudu SuPon kautta Turkkilaiseen vankilaan. Vankilassa tullaan uskoon ja joudutaan taivaaseen. Ja se on paha paikka se. Tai sitten voisit ostaa laillisen version varsin halvalla (30v liha on jo aika kypsää myytäväksi) Prismasta. Mutta eihän sitä kukaan enää nykyään tee?

[figu]

Juu en tiedä pitäisikö tässä kohtaa itkeä vai nauraa. Tai oksentaa? Aivan, olen juuri (tai oikeastaan viime viikonloppuna) nähnyt Human Centipede (Leffatykin arvostelu) -nimisen elokuvan. Eli tästäkin oli kiertänyt huhua koko viime perjantain meidän koulussa, jonka seurauksena varmaan koko luokka paria lestadiolaista ja WoWi hörhöä lukuunottamatta on nähnyt kys. elokuvan. Muttajoo kaverin kanssa katoin viime viikonloppuna eikä itse elokuva ole mitään ihmeellistä. Vain sen perusidea:

Vaara, sisältää mielenterveyttä järkyttäviä juonenpaljastuksia!:
Perusidea: Hullu tiedemies vangitsee kolme ihmistä ja ompelee heidän suunsa toistensa peräaukkoon kiinni. Ensimmäiselle annetaan ruokaa, joten vähän ajan päästä hän ulostaa sen toisen ihmisen suuhun, joka taas joutuu tukehtumaan kakkaan tai syömään sen ja ulostamaan sen kolmannen ihmisen suuhun, jolla on jälleen samat vaihtoehdot kuin edellisellä. Tällä kertaa takana ei tosin ole ketään.

Kuka tälläisiä elokuvia tekee? Hollantilaiset näköjään... Entä kuka katsoo? Minä plus muu Sipoon nuoriso, hulluja kaikki...

Human Centipeden traileri.