Results 1 to 6 of 6

Thread: Novelli: Pakoon oikeuden kouraa

  1. #1
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default Novelli: Pakoon oikeuden kouraa

    Lueskelin täältä jostain että joku haluaisi elvyttää tätä foorumia, ja minä taidan osallistua siihen. Tässä novelli.


    ________
    Pakoon oikeuden kouraa


    Lumeen jäi raskaita jälkiä kuin mies tarpoi kumarassa eteenpäin. Tuuli ulvoi puiden latvoissa, ja harmaa, likainen lumi kulki sen mukana. Betoninen toimistotalo oli enää hämärä siluetti.

    Miehen pitkän takin repeillyt helma liehui tuulen tarttuessa siihen. Takki oli suljettu edestä suurilla napeilla ja leveällä, vahvalla vyöllä. Takki oli vanha ja kauhtunut, sellainen josta useimmille tulisi ensiksi mieleen jonkin amerikkalaistekoisen rikossarjan etsivä.

    Autolle oli matkaa vajaat parisataa metriä, rannikolle pidemmälti, siinä kymmenisen kilometriä. Sen verran oli matkaa vapauteen. Mies käänsi hitaasti päätään, ja huolimatta lumipyrystä hän näki äkkiä hämmästyttävän kirkkaan tähden. Hänen kohautti olkiaan yllättyneenä. Tämän pyryn keskeltä ei olisi odottanut näkevänsä tähtiä.
    Andrej, se oli miehen nimi, jatkoi hitaasti matkantekoaan. Hän näki pian autonsa haalistuneet värit, ja ennen kaikkea ne hirvittävän korkeat nietokset joihin se oli hautautunut. Päästyään vanhan Corollan luo hän tarttui oveen kaikin voimin, ja yritti vetää sen auki. Se ei auennut, mutta kuului hetken ajan pientä ritinää. Andrej näki mielessään kuinka pienet jäähituset irtosivat ja putosivat pois oven välistä. Hän yritti uudelleen, ja ovi avautui puoliksi, pysähtyen sitten lumikinokseen. Mies sulki oven, potki lunta pois oven luota, avasi oven uudelleen ja kömpi sisään autoonsa.

    Avain löysi tiensä virtalukkoon, ja pikkuhiljaa auto alkoi lämmetä. Tuulikaan ei haitannut, sillä auton ikkunat oli vasta korjattu.
    Hän lähti ajamaan. Auto junnasi alkuun pitkään paikallaan, mutta irtosi sitten likaisista kinoksista. Vanha auto lähti huristamaan kohti rannikkoa.

    Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen Andrej lähti autostaan, kainalossaan ruskea kirjekuori. Hän oli tullut perille. Tässä paikassa oli kuusisataa vuotta sitten luonut maahan ylvästä varjoaan jonkin ylimyksen rakennuttama linnoitus. Sen Andrej tiesi vain kyltin avulla. Nyt kyltti oli kaatunut tai peittynyt lumeen, todennäköisesti sekä että. Jos hän ei olisi ollut täällä aiemminkin, olisi hän helposti pitänyt raunioita pelkkänä kivikasana, tai mahdollisesti kivilouhoksena, joka oli jouduttu sulkemaan kielekkeen vaarallisen rapautumisen myötä.
    Hän asteli lumen peittämiä kivilaattoja, ja huomasi että lumisade peitti nopeasti hänen jalanjälkensä. Kengät olivat sulaneet autossa, ja nyt ne olivat epämiellyttävän tuntuiset kastuessaan uudelleen. Andrej Vladislavia ei kuitenkaan lumi pysäyttänyt, etenkään kun liikuttavana voimana oli useamman kymmenen vuoden mittainen vankilatuomio.
    Hän tiesi ettei aikaa ollut paljon. Ne saisivat pian tietää oikeuskäsittelyn käynnistämiseen tarvittavien kopioimattomien asiakirjojen puuttumisen. Silloin he raivostuisivat silmittömästi. Kukaan ei hyppinyt niiden silmille. Ei kukaan, ei koskaan.
    Ne eivät tiedä että se olen minä, ajatteli Andrej, saaden ajatuksesta uutta voimaa. Kunhan vain tämä onnistuisi. Sen jälkeen mikään ei voisi enää mennä pieleen.
    Hän muisti elävästi ensikäyntinsä niiden luona, ja sitten viimeisimmät, onnistuneet tehtävänsä. Sitten tulikin vuoroon SE tehtävä. Ainoa josta hän oli kieltäytynyt, ja nyt tehnyt tyhjäksi.

    Andrej kiersi osittain romahtaneen portaikon, kapusi oviaukkoon kaatuneen pylvään yli, huomaten olevansa vihdoin kokonaan perillä. Hänen allaan levisi jäinen meri, jonka valkoinen lakeus näytti mahdottoman laajalta.
    Hän avasi hitaasti kantamansa kirjekuoren... Ja pysähtyi. Kuului moottorin hurinaa. Andrej tarttui kivisessä pylväässä olevaan aukkoon ja kiskaisi itsensä ylös. Hän oli pienessä loukossa alle metrin levyisessä kolossa, joka oli onneksi edes hieman suojassa katseilta. Mies veti polvet leukaan ja painautui mahdollisimman pieneksi yhteen piilopaikkansa kulmaan.

    Hän ehti nipin napin ajoissa. Alkoi kuulua juoksuaskelia. Ja huutoja. Pienen linnoituksen keskellä oli avoin tila, jonne miehellä oli paras näkyvyys. Toisaalta sieltä saattoi myös nähdä hänet helpoiten. Hän näki myös jotenkuten linnan mantereen suuntaan. Sieltä tulivat juuri kaksi aseistettua miestä, jotka näyttivät paljon paremmin varustautuneilta kuin sikäläinen poliisi.
    Andrej kuunteli näiden kahden kiivasta väittelyä. Sanoja oli vaikeata erottaa tuulen ulvonnan alta.
    ”Ei täällä ole ketään! Hän on varmaan muualla”
    ”Njet! Sinä unohdat että petturilla on ne paperit!”
    ”Ei tarvitse huutaa. Hän on varmaan piilossa.”
    ”ETSI HÄNET!”
    Hän näki päätään kääntämällä kahdet mustat saappaat. Vaikka ne näyttivätkin ulospäin kylmiltä, niissä oli varmasti lämmin vuoraus. Hän näki myös yhden vaaleanharmaan manttelin liepeet. Ne eivät olleet yhtä kuluneet kuin hänen, vaan näyttivät vasta ostetuilta.
    Ainakin tunnilta tuntuneen ajan jälkeen kaksi muuta miestä tulivat linnoituksen keskiaukealle. Andrej hikoili vaikka oli hyytävän kylmää.
    ”Hän on voinut hylätä autonsa... Jatkaa jalan lähimpään kaupunkiin.”
    ”Hullu! Sehän olisi itsemurha!”, kivahti manttelimies.
    ”Älä ... ... minua syytä. Hän ei ole täällä!”

    Yllättäen manttelimies kääntyi, näytti katsovan suoraan siihen paikkaan jossa Andrej kyyhötti piilossa. Hänen sydämensä läpätti rajusti ja sen lyönnit kuulostivat kirkonkelloilta. Manttelimies ojensi kätensä hitaasti Andrejta kohti, avasi suunsa ja huudahti:
    ”Ivan! Katso miten kirkas tähti!”
    ”Jos se on joulutähti.”
    ”No, lähdetään nyt sitten. Hän ei selvästi ole täällä.”
    ”Selvä on. Haluaisin ehtiä ajoissa kotiin, Svetlana nimittäin lupasi tehdä Borsch-keittoa.”
    ”Haittaisiko yksi ylimääräinen suu?”
    ”Tule vain.”
    Miehet lähtivät taakseen katsomatta pois, ja Andrej kuuli pian moottorin käynnistyvän. Ne olivat lähteneet.


    Andrej yritti kavuta alas, ja mätkähti kasvoilleen lumeen. Hän nousi ylös, pyyhki takkinsa hihat, ja etsi taas kirjekuoren. Hän avasi sen, ja näki paksun nipun pienellä tekstillä täytettyjä virallisen näköisiä paperiarkkeja. Hän viskasi koko nipun alas jyrkänteeltä.

    Ne näyttivät valkoisilta lepakoilta räpiköidessään ilman halki jäiseen mereen.

    Hänen siskonsa oli nyt pelastettu.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  2. #2
    Imperiaani vercin's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Mikkeli
    Posts
    531

    Default

    Kirjoitus-puhallus-elvytyksen vuoksi suollan tähän nyt jonkilaisen arvostelun.
    Itse en ole rakkaan ädinkielemme suurin taitaja, enkä kaikkien konsonanttien ja yhdyssanojen mestari, joten aion keskittyä vain tekstin sisältöön.

    Novellin nimi ei mielestäni ole paras mahdollinen tälle tekstille, vaikka se kuvaakin tekstiä ihan hienosti, olisin odottanut enemmän houkuttelevaa, ehkä vähän mielikuvituksellisempaa nimeä.

    Tekstin aloitus "Lumeen jäi raskaita jälkiä." Ei oikeastaan houkuttele lukemaan tekstiä, siinä ei ole tarvittavaa koukkua ja se jättää jotenkin tunteen, että kulkija on ehkäpä eläin tai jotain muuta.
    Tämän jälkeen teksti on melko peruskauraa, ei huonossa mielessä. Lukiessa sai selvästi tunteen siitä, miten kulkija näkee ympäristönsä, mutta itse päähenkilö jää melko persoonattomaksi. Voisi nimittäin kuvitella, että jos joku varastaa valtion virastotalosta rikollistavia papereita ja sen jälkeen joutuu aseellisten vartijoiden jahtaamaksi, niin ehkä tämä henkilö olisi edes hiukan enemmän kiihtynyt.

    Oikeastaan eniten minua jäi häiritsemään henkilön automatka, nimittäin parinkymmenen minuutin ajomatkalla tuhoamaan tärkeitä papereita saattaa ehtiä moneen kertaan miettimään kaiken mitä saattaa tapahtua, joten siinä olisi voinut olla hyvä paikka henkilön identiteetin luomiseen ja muutenkin tarinan syventämiseen.

    Loput tekstistä sitten mielestäni olikin onnistuneempaa, mutta jo esille tuomani asiat vähentivät hiukan tekstin mielenkiintoisuutta.

    Lopuksi tästä voisi sanoa, että hienoisten käynnistymisvaikeuksien jälkeen teksti oli ihan mukava, pituus olisi tämän tyyppiselle tekstille saanut olla pidempi. Loppu oli hyvä, pidin viimeisestä käänteestä erityisesti.

  3. #3
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Kiitoksia kritiikistä!
    Novellin nimi ei mielestäni ole paras mahdollinen tälle tekstille, vaikka se kuvaakin tekstiä ihan hienosti, olisin odottanut enemmän houkuttelevaa, ehkä vähän mielikuvituksellisempaa nimeä.
    Minkälainen nimi olisi mielestäsi sopivampi tällaiselle tarinalle? Olisin kiinnostunut tietämään. Tämän nimi on kieltämättä vähän hutiloitu, mutta se toivoakseni tukee alkuperäistä ajatustani tarinan suhteen.
    Tekstin aloitus "Lumeen jäi raskaita jälkiä." Ei oikeastaan houkuttele lukemaan tekstiä, siinä ei ole tarvittavaa koukkua ja se jättää jotenkin tunteen, että kulkija on ehkäpä eläin tai jotain muuta.
    Hmm? Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta kun sama lause jatkuu "kun mies tarpoi kumarassa eteenpäin", epäilyksen eläimestä tai muusta sellaisesta pitäisi kadota.
    Tämän jälkeen teksti on melko peruskauraa, ei huonossa mielessä.
    Alkuperäinen ideani oli kirjoittaa tavanomainen jännäri, mutta pienillä muutoksilla yleisilmeeseen ja ratkaisuihin.

    Oikeastaan eniten minua jäi häiritsemään henkilön automatka, nimittäin parinkymmenen minuutin ajomatkalla tuhoamaan tärkeitä papereita saattaa ehtiä moneen kertaan miettimään kaiken mitä saattaa tapahtua, joten siinä olisi voinut olla hyvä paikka henkilön identiteetin luomiseen ja muutenkin tarinan syventämiseen.
    Harkitsin tätä, mutta päädyin jättämään sen pois valmiista versiosta, koska se on klisee, ja päähenkilön on tarkoituskin jäädä (toistaiseksi) vaikeasti tunnistettavaksi, vaikka siellä täällä tekstissä onkin muutamia pieniä viittauksia hänen persoonallisuuteensa. Hänestä saadaan kuulla lisää seuraavissa osissa.

    Seuraava osa on jo työn alla, ja pyrin ottamaan huomioon mainitsemasi asiat.
    Last edited by ~Dataman~; 02-13-2013 at 05:54 PM.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  4. #4
    Imperiaani vercin's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Mikkeli
    Posts
    531

    Default

    En oikeastaan osaa nopeasti sanoa millainen olisi ollut parempi nimi, tarkoituksenani oli vain tuoda esille, että nykyinen nimi ei juurikaan houkuttele lukemaan tätä tekstiä. Itse olisin ehkä lähtenyt liikkeelle jostain mahtipontisemmasta, kuten esimerkiksi "Pelastaja" tai jotakin sinne päin. Onhan se klisee, mutta tavallaan se on perusvarma ja varmasti saa houkuteltua ihmisiä klikkaamaan sitä. Yksinkertaisuus kunniaan!

    Toinen kohta johon halusit selvennystä johtuu minun omasta epäjohdonmukaisuudestani. Tarkoituksenani oli osoittaa, että siinä kohdin olisi voinut olla jotakin tyyliin "Loskasta läpimäräksi kastuneet mokkasiinit jättivät jälkeensä syviä painaumia vasta sataneeseen lumeen." Tämäkin vain esimerkkinä. Tarkoitin kommentillani, että alku olisi voinut olla mukaansatempaavampi.

    Tällaista tällä kertaa jään odottamaan jatkoa.

  5. #5

    Default

    Kaksi hämmentävää kirjoitusvirhettä kahdessa ensimmäisessä lauseessa, joista kumpikaan ei ollut rytmiltään toimiva. Valitettavasti jätin lukemisen siihen, koska tämän kaltaiset virheet häiritsevät liikaa. Esim. "Mies tarpoi kumarassa eteenpäin jättäen raskaita jälkiä lumeen" olisi paljon parempi alku, enkä enää ikinä halua lukea tuulen ulvonnasta missään muussa yhteydessä kuin Tuuli-nimisen henkilön huutaessa eläimellisesti.
    Työn alla maailman (!) parhaat mobiilisivut.

  6. #6
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Niistä vain toinen on kirjoitusvirhe.
    Suosittelen että luet loppuun, sillä tuuli ei tule ulvomaan muissa kohdissa. En ymmärrä miksi pidät käsitettä kummallisena. Miltei jokaisesta kirjasta voi löytää saman kielikuvan.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •