Results 1 to 1 of 1

Thread: Vakavamielisyyden valloittavuus

  1. #1
    Imperiaani vercin's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Mikkeli
    Posts
    531

    Default Vakavamielisyyden valloittavuus

    Illan tylsyydestä syntyi tällainen. Tekstiä ei ole oikoluettu, eikä oikeastaan oikokirjoitettukaan, se on mitä on, jos kovasti on virheitä, voin niitä ehkä korjata.



    Vakavamieliset nuorukaiset istuivat pyöreään pöytään. Kolme ihmistä, kuusi tuolia, joten jako oli kaikille täysin selvä. Nuorukaiset juttelivat hiljaiseen ääneen koko ajan, kävellessään kohti pöytää, saapuessaan sen luokse ja istuutuessaan. Aiheet kulkivat jotakuinkin laidasta laitaan. ”Naisen asema nyky-yhteiskunnassa, lapsien kasvattaminen, se kuinka ihmiset pilasivat oman jälkikasvunsa vain salliessaan näille kaiken.” Tavallista, niin tavallista, mutta silti tässä paikassa jossa keskustelun aiheet yleensä keskittyivät lähinnä siihen kuka oli saanut viikonloppuna keneltäkin se vaikutti jopa melko siedettävältä. Katselin nuorukaisten keskustelua, heidän ilmeitään, yksi vaikutti omalaatuiselle ja toi mielipiteensä ilmi voimakkaasti ja usein, yksi taas puolestaan vastasi tälle omilla mielipiteillään miltei samalla tavalla, mutta niissä oli oma viisteensä, kuin ne olisi tehty samasta puusta, mutta muotoilun olisi tehnyt eri seppä. Kolmas vakavamielisistä keskustelijoista kuunteli kahden muun keskustelua, ja katseli heitä, ottipa jopa toisinaan kantaa asioihin useimmiten myötäillen muiden keskusteluun osallisten kantoja.
    Kaikilla kolmella selkeästi oli oma roolinsa tässä perinpohjin joka kantilta kastottuna täysin tavallisessa tapahtumassa. Kaksi keskustelijoista tulittavat toisiaan mielipiteillään, arvioivat toisiaan, ja sitä kuinka todenmukaisesti puhuvat toisilleen, yksi kuuntelee, ja tuo asiaan perspektiiviä kolmannesta osapuolesta. Elämä on koneisto, jossa jokaisella on oma osansa, jokainen ratas on aina täydellisesti synkronoitu muiden kanssa. Sama ilmiö toistui tässäkin tilanteessa, vaikka keskustelijat olivat toisilleen enemmän tai vähemmän entuudestaan tuttuja.

    Viisi, kymmenen, kaksi- ja kolmekymmentä minuuttia, keskustelu olisi voinut jatkua vaikka loputtomiin, mutta se ei ole mahdollista missään tilanteessa. Kolmikon kolmesta osapuolesta kaksi nousi tuoleiltaan, sanoivat vielä viimeiset leikkisät hyvästin sanat pöytään istumaan jäänelle vakavamieliselle nuorukaiselle, pukivat takkinsa ja poistuivat puhuen keskenään jostain politiikkaan etäisesti liittyvästä argumentista. Tuntui aivan siltä, että jos tilanne olisi ollut enää yhtään tavallisempi, todennäköisesti siitä olisi seurannut jonkinlainen kataklysmi.
    Kolmesta keskustelijasta ei enää ollut jäänyt jäljelle muuta, kuin heidän mieliinsä painuneet muistelmat siitä, mitä mielipiteitä heillä oli ollut toisilleen esittää. Kahdelle mielipiteissään jyrkemmälle muistoihin jäi se kutkuttava kaipuun tunne siitä, että he haluaisivat vielä tulevaisuudessa väitellä. Kolmannelle osapuolelle itsetietoinen mielipide siitä, että hän oli taas oppinut jotain muita kuuntelemalla. Tilanteen hetkellinen arvo, sen täydellinen tavanomaisuus, tässä ihmeiden täyttämässä maailmassa tekee siitä juuri niin kauniin, kuin kukaan ei sitä osaisi ajatella. Vain tavallinen keskustelu, joka on ei missään tapauksessa tarjonnut mitään konkreettisia vastauksia maailman ongelmiin, vain kolmen vakavamielisen nuoren keskustelut asioista, joihin heillä ei ole vaikutusta muualla kuin omassa elämässään. Sanojen harkinta, äänten paino ympäröivän maailman kovuudessa. Ihanteellisen merkityksettömät ihmiset omine haaveineen ja polkuineen.

    Koruttoman mielipidesodan jälkeen pöytään istumaan jäänyt vakavamielinen nuorukainen kaivoi taskustaan pienen punakantisen kultaisilla nauhoilla koristellun vihkon, pitkänomaisen teräväkärkisen lyijykynän ja pyöreäksi kuluneen neliskanttisen pyyhekumin. Pyöreän pöydän kynää heiluttava sanasoturi alkoi kuumeisesti raapustaa vihkoonsa asioita, ehkä käymästään keskustelusta, ehkä kauppalistaa, ehkä Suomenmaan seuraavaa perustuslakia, kuka tietää. Mutta kovin keskittyneenä hän tätä maailmaa mullistavaa eeppostaan tuotti ulos aivojensa kätköistä. Hän kirjoitti ja kirjoitti, piti välillä tauon katsellakseen ympärillään kiitävää maailmaa. Varjoja joiden kasvot kertoivat kukin omaa tragediaansa, elämän kertomusta. Syntymää ja kuolemaa, rattaissa ja kaduilla. Vakavamielinen kirjoittaja nuorukainen katseli kaikkea tätä, mutta ilmekään ei värähtänyt. Hänkin oli vain yksi näistä sadoista tarinoista. Tarinoista jotka kaikki olivat alkaneet jossain tuntemattomassa pisteessä, jossain kauniissa menneisyyden paratiisissä, jonne ei kukaan enää voisi palata. Jokainen tarina, joka oli tuhansien juonenkäänteiden kautta päätynyt tähän pisteeseen, kävelemään sen pöydän ohi, jossa vain hetkeä aikaisemmin kolme vakavamielistä nuorukaista oli keskustellut asioista, jotka koskettivat kaikkia, mutta eivät vaikuttaneet mitenkään keneenkään.
    Nuorukainen kirjoitti kirjoittamistaan. Välillä hänen kynänsä kohosi paperilta, vain palatakseen sinne heti kun uusi sivu, uusi puhdas paperi oli kääntynyt sen eteen. Välillä kynä nousi paperista, ja pyöreä neliskanttinen pyyhekumi kävi poistamassa paperista jonkin merkin, joka oli ollut väärä sanallisen Lancelotimme saagassa.
    Kirjoittava nuorukainen näytti siltä, että hän ajatteli keskustelukumppaneitaan, mielipidetykistön komentajaa ja hiljaisempaa perspektiivi propagandan agitaattoria. Sana Lancelot ruoski kynäänsä eteenpäin rivi riviltä, sana sanalta ja niin vihkon sivu sivun jälkeen kääntyi ja täyttyi edeltäjiensä tavoin. Vakavamielisen nuorukaisen kasvoilta heijastui ilmeitä, jotka olisivat voineet olla kenen tahansa, kirjoittaessaan hän näytti kaikki ilmeensä. Hän saattoi ensin hymyillä ja kirjoittaa kevein tanssahtelevin vedoin, ja heti seuraavalla hetkellä hän saattoi näyttää siltä kuin olisi juonut myrkkyä ja kirjoittanut viimeisiä sanojaan. Pettymys, epätoivo, onni, koko fysikaalinen kasvolihasten fanfaari toitotti hänen tarinaasa kenelle tahansa joka vain sattui katsomaan ja ymmärsi mitä tapahtui. Kukaan ei katsonut.

    Nuorukainen istui ja kirjoitti pitkään, antaumuksellisesti hän vuodatti elottomaan paperiin kaiken mitä mielensä syvereissä kannatteli. Kunnes pimeydestä kaksipyöräisellä metalliponillaan paikalle karautti vakavamielisen nuorukaisen turhanpäiväistä iloa purskahteleva ystävä. Tämä ystävä, ilman mitään varoituksen sanaa, ilman porteille kolkuttamista asetteli itsensä kaikkia geometrisiä kuvioita ajattelematta suoraan sanavaraston portinvartijan viereen ja tervehti tätä narrimaisin elkein.
    Kirjoittaja Lancelotimme ei kuitenkaan ollut mikään omaan maailmaansa pakenija, vaan sulki saman tien kirjoitetun tekstin ulottuvuutensa narrimaisen höpöttelijän silmien alta. He avasivat keskustelunsa täysin kulttuurillisia arvoja noudattaen, mutta ennen vääjäämätöntä hiljaisuutta narrimme alkoi selittää täysin kontekstin ulkopuolisia asioita ja levittää naurettavia kuvitelmiaan. Hänen ajatusmaailmansa oli täysin poikkeava vakavamielisen kirjoittaja Lancelotimme ajattelutavasta, mutta tämä ei keskeyttänyt narritoveriaan hetkeksikään, vaan antoi tämän purkaa koomista mieltään. Sana-arkun vartija Lancelot katsoi, hymyili ja kuunteli, kun hänen ystävänsä selosti tarinoitaan lipovalla sanastollaan ja käärmemäisellä äänellään. Kuitenkaan vakavamielisen nuorukaisemme vakavamielisyyttä ei nujerretty näin vähällä, vaikka narri saikin hänen päähänsä istutettua ajatuksia jotka eivät ole vakavamielisten nuorukaisten ajatuksia, sanaritarimme päätyi pitäytymään omassa vakavassa elämässään. Kirjoittajamme siis katsoi ystäväänsä narria, tämän irvistysmäiseen virneeseen muotoutunutta naamaa ja heti kun narrin suu lakkasi sylkemästä naurettavaa saastaansa hänen kasvoilleen, kynätanssijamme toivotti tälle lämpimät hyvästit, keräsi koristeellisen vihkonsa, pitkänomaisen tylsäkärkisen lyijykynänsä, pyöreäksi kuluneen neliskanttisen pyyhekuminsa ja työnsi tavarat taikaisin taskuunsa. Hän nousi pöydästä, loi narriin viimeisen ystävällisen katseen ja käveli samaan suuntaan mistä oli aiemmin muiden vakavamielisten nuorukaisten kanssa tullut.
    Last edited by vercin; 12-02-2012 at 09:59 AM.

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •