Tie Manalaan Prologi

[pertuzi]

Tässä Fantasiasarjani prologi, joka sijoittuu 1400 luvun eurooppaan, kuvitteelliseen pikkuvaltioon rannikolla. Ei mikään pitkä ja seuraavista luvuista ei ole varmuutta, mutta ykkösluvun saan tämän lisäksi ulos. Toivottavasti pidätte, ja kommentoikaa, kiitos.

________



Kalpeaihoinen mies juoksi mukulatietä pitkin musta kaapu hulmuten. Hän pujotteli kojujen ja ihmisten välistä kaataen muutaman tyhjän tynnyrin. Hän ohitti sian joka oli käynyt omena varkaissa. Eläin parka ei tiennyt mitään kirves kädessä lähestyvästä kauppiaasta. Mies väisti taitavasti ylhäältä tulevan jäteryöpyn ja pian hän saapuikin kukkulan juurelle ja alkoi kävellä kohti tummaa linnaa joka häämotti kukkulan laella. Hän ohitti saapui isolle, puiselle ovelle ja avasi sen.
Sisällä oli yllättävän valoisaa, vaikka olikin pilvinen päivä. Kynttilät valaisivat seiniä ja katosta riippui kattokruunuja. Mustakaapuinen mies kävelee punaista mattoa pitkin kohti salin päässä häämöttävää valtaistuinta.
“Sinä tulit, Dares”, valtaistuimella istuvan kuninkaan heikko ja matala ääni sanoi.
Mustakaapuinen mies, ketä kuningas oli äsken kutsunut Dareskeksi polvistui ja sanoi:
“Kyllä, teidän korkeutenne.”
“Onko teillä se?”
“Kyllä, teidän korkeutenne. Pullollinen Traakin kyyneliä. Lähetin parhaat soturini noutamaan niitä.”
Dares otti kaapunsa sisältä vain peukalon kokoisen pullon ja käveli kuninkaan luokse. Kuningas ojensi kätensä ja otti pullon ja kaatoi sen hetkeäkään miettimättä kurkkuunsa.
“Traakin voimat, viekkaus ja ketteryys ovat vihdoin minun. Vihdoinkin voin päihittää pahuuden armeijan ja kansani saa elää rauhassa. Vihdoin!” Kuningas sanoi, mutta yhtäkkiä hänen kasvoilleen nousi harmaa väri ja hän vei kädet kurkulleen.
“Sinä et ole Dares… Sinä… petit minut…” kuningas ähki ja ennen kuin vartijat ehtivät tehdä mitään mustakaapuinen mies oli kadonnut ikkunasta lepakon muodossa. Salin täytti hälinä ja pakokauhu, kun vartijat testasivat valtaistuimelleen lysähtäneen kuninkaan elintoimintoja.
“Kuollut”, yksi punavaatteisista vartijoista totesi punaista partaansa raaputtaen.

[radioaktiivinen jänö]

mmmmmä yrithön ny tähä sit kommaax.

Alku, en saanut mitään selkoa.. Kellä oli kirves? Ja mitä sille helvetin siallekki tapahtu? Sekä alussa oli paritt pilkku- ja yhdyssanavirheet. Eli koita saada vähän selkeämmin kerrottua tapahtumien kulkua; sitä helpottaa jos kuvailisit, koska tässä nyt ei oikeastaan kuvailua ollut. Ja sitä kaivataan..

Pituus.. En jaksa valittaa, omapa on tarinasi, ja siitä saat päättää itse, miten pitkän tarinastasi teet, mutta voisi olla hyvä jos tekisit vaikka kahden Wordin/open officen sivun pituisen tarinan.

Ensimmäisenä, tai siis lopussa oli heti juonen"käännöksiä" eli kuningas olikin petetty. Ehkä vähän yllättävää, maybe jopa positiivisella tavalla, idk riippuu persoonast joka tän sitten lukee..

Dareskeksi

huomaatko virheen? "Daresiksi"

Jatka ihmeessä, voin toki lukea ja yrittää arvostella niillä taidoilla jotka omaan(eli vähäiset)

burbur

[pertuzi]

Kakkosluvusta pitäis tulla vähä sewlkeämpi. Ja tää tarina ei kerro sen sian kohtalosta, vaan ihan muusta.

[~Dataman~]

Kakkosluvusta pitäis tulla vähä sewlkeämpi. Ja tää tarina ei kerro sen sian kohtalosta, vaan ihan muusta.

Noin selkeäkö?^^ Sika tosiaan katosi mystisesti jonnekin, ja tähän olisi tosiaan voinut saada lisää tekstiä, laajentamaan tarinaakin. Jos nimittäin tarina muodostuu vain absoluuttisesti juoneen liittyvistä asioista, se saa aikaan tarinan muuttumisen turhan yksioikoiseksi, oli juoni sitten millainen tahansa.

Sitten varsinaiseen arvosteluun:
Mies juoksee torilla. Hän väistelee sekä kaataa esineitä, ja tässä yhteydessä saadaan myös tietää että mies on kauppias. Pian hän on kukkulan laella, ja näkee linnan, josta ei kerrota muuta kuin että se on tumma. Adjektiivien käyttäminen olisi ollut järkevää, ja mukavasti tarinaa lihavoittava lisä. Sen jälkeen hän ohittaa saapuu isolle, puiselle ovelle ja menee sisään linnaan. Kynttilöillä valaistu linna on muotoiltu kummallisesti: Valtaistuinsali on harvoin suorassa linjassa sisäänkäynnin kanssa. Voihan olla että päähenkilö käyttikin toista ovea, joka ei siis ollutkaan pääovi. Mustakaapuinen mies paljastuu nimeltään Daresiksi, ja hän on todennäköisesti läheinen kuninkaan kanssa koska kuningas puhuttelee häntä etunimeltä, jolta nimi Dares vaikuttaa ainakin minun mielestäni. Hämmästyin viimeistään siinä vaiheessa kun luin kuninkaan kumonneen pullon suuhunsa. Ei ihme että hän tukehtui. Kummallista oli myös se, että päähenkilö joka ei sittenkään ole Dares, pakenee ikkunan kautta lepakkona. Ymmärrän kyllä että tiettyä eeppisyyttä on mukava lisäillä tarinaan, mutta kysyn nyt että miksi linnassa poltetaan päivällä kynttilöitä samaan aikaan kun ikkuna on auki. Kynntilät sammuvat nimittäin aika herkästi.
No, toivon että tästä oli hyötyä.

Post Scriptum: Miksi puhut kakkosluvusta kun tämä oli prologi?

[pertuzi]

Joo.. tarinasta tuli hieman epäselvä, kun oli iireellä tehtykkin.

[jorre]

Jihuuu ja jippajei, arvosteluntekoa pitkästä aikaa, ja aikaa on vaan vartti.

Otetaan vaikka nyt alkuun tarinan pituus. Tarinasi, vaikka olikin prologi, oli aivan älyttömän lyhyt, ehkä 1,5 minun tarinani kappaletta. Jotta tarinaa voisi sanoa tarinaksi, olisi sen oltava huomattavasti pidempi, nyt lähinnä tämä oli lyhyt ja niukkasanainen kuvaus jostain lyhyestä hetkestä. Lisäksi tarinassa oli huomattavia kirjoitusvirheitä, lähinnä yhdyssanavirheitä, joihin olisi syytä kiinnittää huomiota. Vaikka joka ikisen sanan oikeinkirjoitus ei olekaan koko tarinan pääasia, ei ole hyvä että sieltä oikein pomppii naamalle niitä.

Tarinan pitää pystyä lukemaan ilman selitystä alkusanoissa. Tämä huomautus Euroopasta 1400-luvulla olisi voinut ihan hyvin olla liitetty tarinan kuvaukseen, jossa se olisi antanut edesä vähän pituutta lisää tarinalle. Ja muutenkin tarina saattaa hiukan tylsistyä jos kaikki kerrotaan suoraan siten ettei lukija joudu itse miettimään mitään, itsekään en ole kertonut mm. Kaivostyöläisessä missään vaiheessa tapahtumapaikkaa enkä edes -aikaa, vaikka itse tiedänkin mihin tarina sijoittuu. Tietynasteinen epätietoisuus ja uuden tiedon löytäminen ajaa lukijaa jatkamaan lukemista hyvän juonen ohella.

Kuvausta oli tarinassa niukasti ja sekin oli keskittynyt todella objektiivisiin asioihin, kuten siihen mitä tavaroita tilassa oli, ja sekin oli liian vähäistä. Pyri kuvaamaan kaikkea tarpeellista, ja luo tunnelmakuvausta, minkälainen tunnelma oli mukulakivikadulla, miten ihmiset reagoivat kun tarinan päähenkilö, jonka nimeä en muista, kaatelee heidän omistamiaan tynnyreitä yms, minkälainen on kuninkaan olemus ja miten Tämä tarinan henkilö reagoi siihen että kuningas kuolee lähtiessään lepakkona lentoon (1400-luvun Eurooppa?). Lisäksi vältä turhien asoiden liikaa tarkkaa kuvaamista, jos muu kuvaaminen ei ole kohdallaan. Tuo possu oli hiukan oudosti ylikuvailtu verrattuna muuhun, ja se on selvästi aiheuttanut olon että se on jollakin tavalla tarinan kannalta tärkeä, vaikka se ei ilmeisesti ole. Sellaista tehokeinoa voi varmaan käyttää jossain huumorityyppisessä novellissa, muttei vakavammassa fantasiassa.

Juoni itsessään ei vielä prologissa avaudu, vaikka se vaikuttaakin mielestäni ihan kiinnostavalta, vaikka hiukan kliseisesnkaltaiselta. Olisin kuitenkin kiinnostunut lukemaan enemmänkin, kunhan vaan pyrit parantamaan tekstisi laatua tinkimättä juonen omalaatuisuudesta. Pyri myös välttämään kliseitä, joista suurin on Paha valtakunta, miksi helvetissä sen on oltava paha, ei oikeastikaan mikään valtakunta koko historian aikana ole ollut kokonaisuudessaan paha, tai ei ainakaan tietääkseni, vaikka jotkut hallitusmuodot ovatkin olleet huonompia kuin toiset.

Kokonaisuudessaan tarina tarvitsisi paljon lisälkuvausta, joka toisi myös haluttua pituutta rutkasti lisää. Toivon myös että tulevissa osissa juoni pysyy kiinnostavana ja toivon myös sen olevan omanlaisensa, ja ei-kliseinen. Mutta jatka ihmeessä kirjoittamista, harjoittelu tekee mestarin.

[Esko Aho1]

Tässä Fantasiasarjani prologi, joka sijoittuu 1400 luvun eurooppaan, kuvitteelliseen pikkuvaltioon rannikolla.

En jaksa välttämättä korjata kirjotusvirheitä, kun näköjään aiheen ekassa virkkeessä niitä on kolme. Hyvin alkaa.

Ei mikään pitkä

Mä olen poika aina sanonut, että tarina on niin kuin penis; ei se pituus pääasia ole, mutta toki se hyvältä tuntuu.

Kalpeaihoinen mies juoksi mukulatietä pitkin musta kaapu hulmuten.

Skinnari?

kaataen muutaman tyhjän tynnyrin.

Tämä informaatio pelasti henkiä. Kiitos siitä.

sian joka oli käynyt omena varkaissa.

Viimeks, kun ikkunasta katoin ulos, niin siat ei ollu tarpeeks järkeviä ajatellakseen omena_varkaissa käymistä.

Eläin parka

Eikö ne kuutosluokalla opeta enää yhdyssanoja?

Mies väisti taitavasti ylhäältä tulevan jäteryöpyn

Sataako taivaalta ulostetta? Missä helvetissä tää äijä oikeen seikkailee?

ja pian hän saapuikin kukkulan juurelle ja alkoi kävellä kohti tummaa linnaa

Tää selvensikin paljon, taitaa olla pojalla korkee pingi, kun kaveri warppailee noin paljon?

P.S. BLACK POWER, (koska tumma linna)

joka häämotti

Anteeks, ketkä meni tässä välissä naimisiin? Meni ohi.

Hän ohitti saapui isolle, puiselle ovelle ja avasi sen.

Hän ohitti tämän lauseen koska siitä ei saanut mitään selvää?

Sisällä oli yllättävän valoisaa, vaikka olikin pilvinen päivä.

OMG

Mustakaapuinen mies kävelee punaista mattoa pitkin kohti salin päässä häämöttävää valtaistuinta.

Yht'äkkiä aikamuodon vaihdos? Teleporttaava supersankarimme osaa siis liikkua myös ajan virrassa?

“Sinä tulit, Dares”

... Joo. "Being fast... it's my only weakness."

ketä

jota

Dareskeksi

Mistä näitä keksejä saa?

“Kyllä, teidän korkeutenne.”
“Onko teillä se?”

Hienosti rakennettu dialogi, josta ei saa mitään selvää.

“Kyllä, teidän korkeutenne.

Osaako tää keksimies-teleporttaaja-aikamatkaaja sanoa mitään muuta?

Pullollinen Traakin kyyneliä.

NICE. En tiedä mitä noi on, mutta hienolta kuulostaa.

Kuningas ojensi kätensä ja otti pullon ja kaatoi sen hetkeäkään miettimättä kurkkuunsa.

Alkoholisti?

voin päihittää

paljon välilyöntiä.

pahuuden armeijan ja kansani saa elää rauhassa.

Keksit kuulemma itte? Erittäin uniikki juoni.

lepakon muodossa.

En olis halunnut spoilereita uusimpaan Twilight-elokuvaan. Eiks vampyyrit oo ne jotka muuttuu lepakoiks?

vartijat testasivat valtaistuimelleen lysähtäneen kuninkaan elintoimintoja.

Ottaako yhä eteen yms?

“Kuollut”

Hienoa analyysiä tulee.

yksi punavaatteisista vartijoista totesi punaista partaansa raaputtaen.

Kai sillä oli punanen ihokin? Ja silmät? Ginger?



Joo. Jos teette tarinoita, niin ihan hienoa, että yritätte tota paljon arvostettua kuvailua käyttää.

Ikävä kyllä tässä tarinassa on aika hiton hieno esimerkki siitä, miten kuvailua käytetään joko väärissä paikoissa (tynnyrit), tai ei ollenkaan (kaikki muu).

Juoneltaan tarina on suunnilleen yhtä järkevä kuin edellämainittu Twilight, kliseitä on enemmän, kun mulla karvoja siellä, minne aurinko ei paista.

Pääsankarihenkilö Dares onkin sitten ilmeisesti paikan jumala. Sen lisäksi, että kaikki ylivoimaisen sankarin perusominaisuudet (aikahyppy, teleporttaus, lepakoksi muuttuminen, ovela valehtelu, myrkynkeitto) hallitaan täydellisesti, osaa tämä jamppa myös tehdä keksejä.

Tarinalle antaisin 10+. Parasta koskaan lukemaani tekstiä.

Ja mä olen lukenut paljon tän saman kirjoittajan tekstejä.


Ja sanonut nämä samat asiat noin viisi kertaa aiemmin. Ei sillä, ihan hauskaa teille on vittuilla, mutta ettekö te ihan oikeasti koskaan opi?