Results 1 to 5 of 5

Thread: Wolverine osa II

  1. #1
    Falangi radioaktiivinen jänö's Avatar
    Join Date
    May 2011
    Location
    RPG-looota
    Posts
    86

    Default Wolverine osa II

    Eli nyt sain tämän valmiiksi, ja toivon että vaikka ensimmäinen osa oli täyttä kuraa, tämäkin ratettaisiin, kommattaisiin ja mitä lie tehtäisiin että voin kehittyä kirjoittajana. Tämän luulisin olevan parempaa, ottaen oppia gjylpin, ipan ja datiksen kommenttejen perusteella.

    tässä on eka osa jos joku ei ole lukenut: I osa


    ------

    Edessämme seisoi iso ahman ja suden risteytystä muistuttava mädältä banaanilta tuoksuva otus. Katsoimme otusta ja se katsoi meitä. Mielessäni pyörivät kysymykset siitä, onko se raaka peto, vai ehkä lempeä karvapallo. Sekuntien päästä sain tietää vastauksen, se oli peto. Lähdimme juoksemaan niin kovaa kuin jaloista lähti, ja niin kauan kuin henki pihisi.

    Me juoksimme Razin kanssa hiki otsalla valuen metsäistä polkua pitkin. Razi hengitti jopa häiritsevän raskaasti ja oli vain ajan kysymys koska häneltä loppuisi kunto. Pedon rahiseva hengitys kuului takana, mutta jostain kaukaa kuului myös sekavan kuuloinen kirkuna, kuin kotka.

    Razi kompastui puun juureen, joka törrötti maasta koko polun leveydeltä. Pysähdyin auttamaan, mutta peto oli jo tulossa lähellä. Se hyppäsi metrin päässä ja suljimme silmämme vauhdin ja pelon sekasorrosta.

    ”SWOAH!” nuoli lähti jousesta ja osui tarkasti petoa korvan yläpuolelle. Peto luhistui viereemme ryminällä, parin kyynärän päähän.
    ”Lähtekää pois. Tämä on vaarallista seutua!” Mies seisoi edessämme. Hän oli pitkä ja tumma, ja hänellä oli huppu päässä. Risaiset housut jatkuivat saappaiden päälle asti häiritsevästi.
    ”Miksi olette täällä?” mies kysyi meiltä samalla kun pisti jousensa selkänsä taakse paitansa ja nuolikotelonsa väliin.
    ”Olemme matkalla vuorille, pelastaaksemme heimomme ja kaikki ystävämme”, aloitin. ”Osaatko ehkä tien sinne?” kysyin.
    ”Tie sinne on pitkä, mutta osaan sen kyllä. Joudumme menemään Pirunjoen yli, Synkkien sielujen pimeän tunnelikon läpi ja kiipeämään lumista ja jäistä vuorta ylös, apunamme vain omat voimamme ja kätemme”, hän selitti, ja jatkoi: ”Mutta kertokaa ensin itsestänne.”
    ”Minun nimeni on Zenidrith. Tämä tässä on Razi, hän on 10 vuotias, mutta henkisesti todella kypsä. Olemme kotoisin Rumnor nimisestä kylästä, jossa taikuus ja profetointi on ollut kutsumus monia sukupolvia”, aloitin. ”Razi tuntee meidän heimomme kristallin, elämän avaimen, mutta siihen vaaditaan apuria, ja vain aito maagikko voi auttaa”, jatkoin. ”Nyt kun olemme jakaneet tietomme ja tuntemuksenne kanssasi, kertoisitko kuka sinä olet?” kysyin, samalla katsoen vähän epäileväisesti miestä.
    ”Voitte kutsua minua Leniksi. Oikea ja aluperäinen nimeni on Lenitchzesvic Molaktrovanski, joten voi olla viisasta ettette rupea harjoittelemaan nimeni tavaamista”, Leni sanoi hymyillen samalla iloisesti. ”Voinemme siis leiriytyä johonkin ennen kuin tulee liian pimeä?” hän kysyi.
    ”Toki, jos sinulla siis on teltta sun muut, koska meille ei sattunut mukaan”, sanoin ja mietin olisiko meidän pakko kulkea koko yö, koska Lenillä ei näyttänyt olevan mukanaan mitään muuta kuin hänen jousensa.
    ”Älä huoli.”

    Leni vihelsi. Kaukaa metsästä kuului kopsetta, niin kuin jokin laukkaisi tänne päin. Ja niin, luoksemme saapui metsän pientä polkua laukaten valkoinen hevonen, jolla oli selkään asetettu pussi, yksi miekka ja nuolia. Hevonen hirnui iloisesti, luultavasti ilosta nähdessään taas kumppaninsa.
    ”Ptruu, Ruona!” Leni hillitsi hevosta, joka yli-innokkuuden vuoksi oli alkanut ravata ympyrää kuraisella metsäpolulla. Hevonen kuitenkin rauhoittui, ja kun Leni teki jonkun röyhtäisyn ja vihellyksen väliltä kuulostavan äänen, hevonen meni makuulleen mahalleen ja pisti päänsä kavioittensa väliin. Leni ohjasi hevosta kuin Thor salamoita.
    ”Tässä hevosellani on laukut ja teltta mukana. Meidän täytyy vain etsiä sopivan kuiva paikka, minne leiriytyä”, hän sanoi.

    Lompsimme vähän sivulle polusta kymmenisen metriä vasemmalle, ja löysimme kuivan alueen, jossa oli ympärillä neljä puuta ympyrän muodossa.
    ”Alkakaa te koota telttaa, minä lähden nylkemään tuota otusta jonka kohtasimme aiemmin, jotta saisimme lämpimämmän nukkumispaikan”, Leni sanoi ja lähti takaisin polulle.

    Alkoi sataa. Kiihdytimme tahtia teltan pystytyksessä, mutta Razi näytti olevan todella maassa.
    ”Mikä on Razi, huomaan ettet ole virkeimmilläsi”, kysyin huolestuneella äänellä.
    ”Mä rupesin just miettimään, että mitä jos me ei löydetäkään Drumphorii, ja mökil onki vaa Arne pahoine ajatuksineen”, hän aloitti. ”Mitä sit käy?” hän kysyi surullisesti. Ennen kuin ehdin vastata, Leni käveli meitä päin karhuntalja ja kasa lihanpaloja sylissään.
    ”Saanko kysyä, kuka on Drumphor?” hän kysyi, niin kuin olisi tienny jotain. Huokaisin ja aloitin:
    ”Drumphor, on heimomme kadonnut, isä, viisain mies”, selitin. ”Me tarvimme häntä vuorilta, koska muut eivät voi auttaa kuin hän”, jatkoin.
    ”Miksiköhän näin? Eikö kyläläisenne osaa auttaa? Onko heillä taikavoimia?” Leni kysyi.
    ”On, on. Kyläläisillämme on toki taikavoimia, mutta koska kylämme ja heimomme kristallin voimat ovat hiipumassa, heimolaistemme voimat hiipuvat sen myötä”, kerroin.
    ”Miten Razilla sitten on voimansa jäljellä?” Leni kysyi.
    ”Koska hänet on siunattu ikuisella voimalla, Drumphorin voimalla, joka lähti silloin kylästämme, kun pahuudet alkoivat”, sanoin, mutta halusin jo olla hiljaa. ”Voisimmeko lopettaa tämän keskustelun?” jatkoin. ”Haluaisin nukkua.”

    Kasasimme telttaa hiljaisuudessa. Mitään muita ääniä ei kuullut, kuin sateen loiske ja tuulen humina. Ilmassa leijui pelko, pelko jonka vain ihminen on voinut aiheuttaa.
    ”Joku tai jokin on tulossa, enkä usko että se on ystävämielinen”, Leni sanoi huolestuneena ja kalautti viimeisen tapin teltan nurkkaan kiinni.
    ”Luulen että meidän kannattaisi nyt syödä”, Leni aloitti. ”Otin tuolta otukselta lihaa, jota voimme paistaa.”

    Lähdin hakemaan jotain sytykettä, kuivaa sellaista. Löysin puun alta muutaman kuivan risun ja otin ne käsiini. Katsoin polkua jota olimme tulleet sitä otusta pakoon. Yllättäen katsellessani tietä ja miettien päämääräämme, huomasin jonkun liikkuvan polun toisella puolella metsäsä. Lähdin peruuttamaan leiripaikallemme toivoen ettei kyseinen henkilö ollut huomannut minua.
    ”Zen mikä siellä on?” Leni kysyi.
    ”Shhhhh!” syhhyyttelin toivoen taas ettei Leniä oltu kuultu.
    ”Mikä on?” Leni kuiskasi kysyvästi.
    ”Näin ihmisen, huppu päässä, luihu pieni henkilö”, vastasin hiljaa. ”Mitä hän haluaa ja ketä hän etsii?” jatkoin.
    ”Luulen että hän on Imperatoriksen kätyri, mutta toivon että ei ole”, Leni selitti.
    ”Kuka on Imperatoris?” kysyin ja pistin pääni alas kiven taakse, koska tämä kätyri oli juuri kääntänyt päänsä tänne päin. Ihan kuin hän olisi kuullut jotain.
    ”Imperatoris on tämän metsän haltija, vuorten kuningas ja joen herra”, Leni aloitti vielä hiljaisemmalla äänellä kuin äsken, tutkaillen samalla kätyriä ja sitä, mitä hän teki. ”Hän löytää kaikki, tuo kaikki kätyreittensä löydökset itsensä luo ja tappaa kaikki. Kukaan ei tohdi vastustaa hänen tahtoaan”, hän jatkoi surullisesti. ”Minä olen pakoillut häntä monta vuotta.”
    ”Ovatko kätyrit vaarallisia?” kysyin peläten.
    ”Kätyrit ovat uskomattoman voimakkaita. Heillä on vahvat taiat ja ovat nokkelia, mutta heidän liikkeensä ovat hitaita. Heitä ei voi voittaa taistelussa, joten meidän on odotettava tässä hiljaa tai lähdettävä pakoon”, Leni puhisi hiki otsalla.

    Vieressämme hiljalleen loimuava, äänetön tuli ei helpottanut oloamme, mutta emme tohtineet sammuttaa sitä, koska se olisi voinut aiheuttaa ääniä ja tuo kätyri olisi kuullut meidät. Razi huohotti vierelläni. Hän oli ollut koko ajan hiljaa, ja sanomatta yhtään mitään. Tiesikö hän jotain jota minä en tiennyt?

    Yhtäkkiä Razi rupesi hölöttämään jotain maagista kieltä. Hän huusi lauseita oudoilla kielillä, kuola valui hänen suustaan ja hänen silmänsä olivat täyttä lasia. Kätyri oli kuullut meidät ja kirkui kovaäänisesti korvia särkien kenties isännälleen:
    ”ESAVEARJIEA ”, joka tarkoitti luultavasti jotain meihin liittyvää. Kätyri lähti kävelemään meitä päin ottaen samalla kirjan kaapunsa alta.
    ”Se on loitsukirja, juoskaa!”

    ------

    KOMMENTTIA!
    Last edited by radioaktiivinen jänö; 11-20-2011 at 05:43 PM.

  2. #2
    Equites Caesaris Ipavaiva's Avatar
    Join Date
    Dec 2007
    Location
    Hyvinkää
    Posts
    2,282

    Default

    Olet parantanut hienosti viime osasta, jatka samaan malliin!

    Toit melko hyvin esiin tarinan taustaa, eli korjasit ensimmäisen osan suurinta puutetta. Toivoin kuitenkin lisää, kun Zenidrith ja Leni keskustelivat, toinen kyllä kertoi mutta olisit voinut helposti lyhentää ja pätkiä repliikkejä lisäämällä väliin toisen keskustelijan esittämän kysymyksen "Kerro toki lisää", "jaa, kuinka?" tjsp. Joka tapauksessa, syvensit tarinaa ja nyt myös lukija tietää miten heimon magia toimii, mikä sekin jäi kertomatta aiemmin.

    Se minua ihmetyttää, miten Zenidrith ja Razi pääsivät heimon kylästä viime osassa pois eivätkä nyt osaa sinne enää takaisin; aikaa kun ei tuntunut kuluvan juurikaan Razin etsimisessä.
    Myös olisit voinut lisätä kuvailevaa kirjoitusta enemmän. Esimerkiksi aivan alussa oli tällainen kohta:
    "Katsoimme otusta ja se katsoi meitä. Mielessäni pyörivät kysymykset siitä, onko se raaka peto, vai ehkä lempeä karvapallo. Sekuntien päästä sain tietää vastauksen, se oli peto."
    Miten se selvisi? Karjaisiko otus ja lähti rynnäkköön? Nappasiko se vierestään kanin ja söi sen? Sanoiko se "Olen btw sitten peto"? Luultavasti ensimmäinen mutta tuollaiset asiat kannattaa mainita.

    Lopussa kolmikko yritti piiloutua, muttei sammuttanut nuotiota; on sanomattakin selvää että ihmisten tarkin aisti on nimenomaan nnäkö ja jos haluat piiloutua toiselta, ei kannata pitää merkkitulta vierellä.
    Olisin myös halunnut saada tarkemmin selville miltä kätyri näytti, oliko se todella ihminen vai mahdollisesti jokin muu vastaavanoloinen otus?

    Vielä yksi pieni epäkohta tekstissä oli se, kun Leni kertoi nopeasti reitin mitä pitkin(vain ja ainoastaan) pääsee määränpäähän - ja että siellähän luonnollisesti pitää kulkea aivan yksin. Tuollaiset olettamukset ovat turhan äkkipikaisia, etenkin kun kyseessä on luultavasti hyvinkin kokenut eränkävijä.

    ISO + siitä että kirjoitit "Thor salamoita" etkä "Thor salamia", mutta tuo vertaus voi mennä siinä kohtaa metsään että jos sitä käytät, on suotavaa että Thor tunnetaan tarinan maailmassa; yhtälailla olisi outoa tehdä saman genren tarinassa vertauksen tietokoneisiin joita kyseissä maailmoissa ei tunneta.


    Koskan olen assburger niin en osaa laittaa kunnon positiivista kommenttia, mutta käyräsi on selvästi ylöspäin ja toivottavasti se jatkuu sellaisena. Kirjoitus ei ole täydellistä, mutta kaikki aloittavat pohjalta.
    Tarinani. Lukekaa uusin tarinani, link -> Richard er Hemfal
    Saavutukset: Nelinkertainen kunniamaininta RPG-gaaloista ja RPG:n toiseksi paras tarinasarja, FF jussi-gaalassa 2010.

  3. #3
    Falangi radioaktiivinen jänö's Avatar
    Join Date
    May 2011
    Location
    RPG-looota
    Posts
    86

    Default

    Quote Originally Posted by Ipavaiva View Post
    Toit melko hyvin esiin tarinan taustaa, eli korjasit ensimmäisen osan suurinta puutetta. Toivoin kuitenkin lisää, kun Zenidrith ja Leni keskustelivat, toinen kyllä kertoi mutta olisit voinut helposti lyhentää ja pätkiä repliikkejä lisäämällä väliin toisen keskustelijan esittämän kysymyksen "Kerro toki lisää", "jaa, kuinka?" tjsp. Joka tapauksessa, syvensit tarinaa ja nyt myös lukija tietää miten heimon magia toimii, mikä sekin jäi kertomatta aiemmin.
    Tätä lähinnä yritin En ajatellut pistää tähän osaa liikaa toimintaa, mutta silti ajattelin jotain ettei lukija ihan kyllästy

    Se minua ihmetyttää, miten Zenidrith ja Razi pääsivät heimon kylästä viime osassa pois eivätkä nyt osaa sinne enää takaisin; aikaa kun ei tuntunut kuluvan juurikaan Razin etsimisessä.
    Itse asiassa, heimon kylä ja vuoret ovat eri paikka, kerrottakoon se että sekin selviäisi.:P huhhuh eka osa taiski olla sekava!

    "Olen btw sitten peto"?
    naurahdin tälle, ehkä enemmän sopiva olisi: "ankhaard, olen sir peto" tyylinen ilmaisu

    Olisin myös halunnut saada tarkemmin selville miltä kätyri näytti, oliko se todella ihminen vai mahdollisesti jokin muu vastaavanoloinen otus?
    Sitä ei paljastettu vielä, koska zen ei nähnyt sitä riittävän tarkasti. Kerrottakoon seuraavassa osassa.

    Koskan olen assburger niin en osaa laittaa kunnon positiivista kommenttia, mutta käyräsi on selvästi ylöspäin ja toivottavasti se jatkuu sellaisena. Kirjoitus ei ole täydellistä, mutta kaikki aloittavat pohjalta.
    Ei ne positiiviset kommentit niin auta, vaan ne kriittiset! Kiitoksia paljon kommenteista, sain apua taas seuraavan osan parantamiseen.

  4. #4
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Tarina jatkui mielenkiintoisesti, ja oikeastaan oli hyvä asia ettei pedosta tullut isompaa osaa tarinan kehityksessä; nyt syntyi ainakin minulle kuva siitä että se oli oikeastaan metsässä kohtalaisen tavanomainen kohdattava.
    Kätyri jäi myös mukavan etäiseksi, ja näin ollen jotenkin pelottavaksi hahmoksi.
    Ja, koska minulla ei ole tietenkään järkevämpääkään tekemistä, kiinnitän huomioni yhteen tapahtumaan:

    1:
    Quote Originally Posted by radioaktiivinen jänö
    ”SWOAH!” nuoli lähti jousesta ja osui tarkasti petoa korvan yläpuolelle. Peto luhistui viereemme ryminällä, parin kyynärän päähän.
    ”Lähtekää pois. Tämä on vaarallista seutua!” Mies seisoi edessämme.
    Vedin alkuun kaksi johtopäätöstä:
    a) Koska nuoli osuu petoa korvan alle, ampujan on oltava sivussa, tai
    b) peto kallistaa päätään ennen nuolen ampumista.
    Vaihtoehto A ei pidä paikkaansa sillä mies oli heidän edessään. B puolestaan oli hyvin kummallinen vaihtoehto, sillä kun hirviö loikkaa metrin päästä heidän kimppuunsa, se ei ainakaan minun käsittääkseni kallista päätään voimakkaasti sivulle, se kun tekee hallaa koordinaatiolle. Nyt on siis otettava mukaan uusi vaihtoehto:
    c) Juureen kompastuessaan Razi lennähtää maahan sivuittain, minkä jälkeen hän ja Zenedrith näkevät Lenitchzesvicin edessään.

    2:
    Quote Originally Posted by radioaktiivinen jänö
    Pysähdyin auttamaan, mutta peto oli jo tulossa lähellä. Se hyppäsi metrin päässä ja suljimme silmämme vauhdin ja pelon sekasorrosta.
    Käteni oli noin metrin mittainen. Jos olisin hirviö, en loikkaisi niin lyhyellä matkalla, koska olisi ollut yksinkertaisesti järkevämpää astua jäljellä olevat kaksi tai kolme askelta sen sijaan että hyppää kimppuun. Loikka oli myöskin siinä mielessä järjetön että mikäli se peto on juuri juossut aika pitkään ja sitten hyppää, on sille käsittääkseni kertynyt niin paljon liikevoimaa ettei se voisi hypätä vain yhtä metriä. Kun iso otus juoksee ja hyppää sitten, ei varmasti yksi nuoli riitä pysäyttämään liikkeen jatkuvuutta. Vaikka ei sanottu suoraan minkälaista nuolta käytettiin, en osaa kuvitella millaista nuolta käyttämällä saataisiin tällainen peto pysähtymään täysin ja lyyhistymään paikalleen, kahden kyynärän päähän! (Kyynärä on 44,37 cm)
    Tähän en keksinyt ratkaisua.

    3:
    Quote Originally Posted by radioaktiivinen jänö
    mädältä banaanilta tuoksuva
    Mistä talvea rakastava, kylmässä ilmanalassa elävä heimo on voinut mitenkään oppia tuntemaan mädän banaanin hajun?


    Toivon että kiinnittäisit enemmän huomiota fysikaaliseen realismiin, koska tämä teki minut ison kysymysmerkin näköiseksi. Juonellinen kehittely onnistui tässä osassa paremmin kuin edellisessä, sillä tässä kaikesta huolimatta tapahtui hieman vähemmän.
    Saa nähdä oliko tästä hyötyä
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  5. #5
    Falangi radioaktiivinen jänö's Avatar
    Join Date
    May 2011
    Location
    RPG-looota
    Posts
    86

    Default

    Mistä talvea rakastava, kylmässä ilmanalassa elävä heimo on voinut mitenkään oppia tuntemaan mädän banaanin hajun?
    onko se niin pakollista että henkilöt ovat aina eläneet heimon keskuudessa.

    Kiitos arvostelusta kyllä tästä on apua. Yleisin vikani on varmaan se että kirjoituksen vimmassa unohdan todellisuuden, keksin jonkun luvun tai vastaavan ja rustaan sen miettimättä tarkemmin onko se todellista. Seuraavassa osassa keskityn kuvailun lisäksi tähän

    kiitoksia, yritän piakkoin julkaista kolmatta osaa

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •