Results 1 to 7 of 7

Thread: Psykotilogiaa - kidutettu

  1. #1
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Exclamation Psykotilogiaa - kidutettu

    "Nyt, kun saavun kotiin sairaalasta jossa olin tiputuksessa erittäin vakavan anafylaksiakohtauksen vuoksi, on varmaan paikallaan kirjoittaa psykedeelinen tarina.", mietin minä ja aloin hakkaamaan Wordia.
    "Ehkä voin saada kommenttejakin...", mietin toiveikkaasti postatessani tarinaa nettifoorumille.
    ____________



    Psykotilagiaa
    - kidutettu




    Vieressäni makaava verinen ruumis näytti hyvin syyttävältä. Minä heitin veitsen kädestäni, se jäi törröttämään seinään. Hänen mustat hiuksensa olivat valahtaneet laajalle alalle pitkin lattiaa. Silmät olin itse sulkenut, sen jälkeen kun olin ensin silponut ruumiin huolellisesti. Pään olin jättänyt tuhoamatta, koska halusin katsella sitä. Olin juuri menettänyt hyvän ystäväni.
    Hän oli ollut aina tukenani, auttanut kaikkien onnettomuuksien yli, jopa sen oudon aivokokeen. Nyt hän oli kuollut, ja verisiä jäännöksiä oli vaikea tunnistaa joksikin joka oli edes voinut olla elävä. Vain pää oli tunnistettavissa, muut ruumiinosat oli viillelty pienenpieniksi paloiksi.
    Nousin ylös kyykystä, ja asetin pihalta poimimani ruusun paikkaan jossa oli joskus sijainnut ystäväni rinta. Kävelin hitaasti, surumielisesti ulos talosta, joka oli ollut aina toinen kotini. Tiesin että hän oli kuollut, ja hän olikin lajissaan viimeinen. Oli hengenvaarallista olla minun ystäväni...

    Syksy oli jo pitkällä, löytämäni kukka oli ollut lajissaan viimeinen. Pihatie oli siisti kuten aina, hän hoiti sitä aina rakkaudella. Nurmikko oli myös vuodenajasta huolimatta erittäin hyvässä kunnossa. Sen tasainen vihreys rauhoitti kuluneita hermoja.
    Mustat pilvet vaelsivat raskaina taivaalla.
    Pian taivaalta vihmoikin jo tasaista sadetta, kylmyys tunki luihin ja ytimiin. Kylmyydestä tuli mieleen muistoja, jotka olin aina yrittänyt unohtaa.

    Kylmät metallisormet puristuivat jäätävän kylminä käteni ympärille. Kipu oli sanoinkuvaamaton, ja aloin huutaa siinä vaiheessa kun kuusi kahdeksansenttistä piikkiä survaistiin pitkittäin käteeni. Päätäni piti paikallaan muovinen vanne. Järjettömän avuttomuuden tunne, yhdistettynä kipuun, joka säteili ja tykytti ja aaltoili pitkin koko kehoa...

    Jatkoin kävelyä, ja ravistin päätäni karkottaakseni ylimääräiset ajatukset. Kävi kuten aina: En onnistunut, mutta aloin kostoksi muistoista rusikoimaan itseäni. Käteni rusahteli ikävästi, ja siihen ilmestyi leviäviä mustelmia. En lopettanut, sillä halusin saada ruumiini kärsimään siitä että se pakotti minut muistamaan. Astelin yhä poispäin murhaamani ystävän talosta, voipuneena.
    Kotiin olisi matkaa vielä paljon, kuten hyvin tiesin. Kotini oli metsän keskipaikkeilla, muualle en uskaltanut mennä. Nyt kun ystäväni oli poissa...
    Tämän olin kokenut ennenkin.

    Neljä muuta kuolivat kaikki hitaasti, kuulin heidän huutonsa joka hetki. Tuskaiset huudot. Aina kävi niin että he eivät jaksaneet enää huutaa vaan yskivät verta. Heidän alustansa olivat omani vieressä, mutta en voinut puhua heille vaikka kuinka olisin halunnut. Sanat kuolivat huulilleni kun armottomat piikit valuttivat minuun lisää houreita. Kaikki me kuolimme, mutta minä vain sisäpuolelta.
    Minulle kerrottiin jossain vaiheessa että olin ainoa hengissä selvinnyt. Kidutus jatkuu silti yhä mielessäni.


    Metsän laitaan tullessani olin jo antanut periksi muistoilleni, jotka vaanivat tajuntaani kuin valtava hyönteisparvi. Käteni olivat yhä veriset, ja minä nuolin ne puhtaiksi. Raudan maku oli viiltävä, ja sellaisena hyvin mukava. Ihmistajuntani kamppaili väsyneesti vastaan, rakensi huteria barrikadeja sekä vallituksia.


    Istuin keittiöni tuolilla tylsänä mitään ajattelematta. Edessäni oli ikkuna, ja nojasin pieneen pöytään jonka olin tehnyt itse jonkin aikaa sitten. Ikkunasta näkyi lampi, jonka pinnalla lumpeet keinuivat hiljaa. Tätä transsimaista tilaa kesti muutama minuutti. Sitten havahduin siihen että kuulin päässäni pienen äänen.
    Juo. Juo verta. Viillä valtimosi auki ja saat juoda niin paljon kuin ikinä himoitset.
    Minä en tiennyt mitä tapahtui. Syöksähdin kohti sivupöytää jolla olivat aamulla leikkaamani omenaviipaleet. Käteni puristui tiukasti veitsen kahvaan, ja ääni jatkoi:
    Hyvä... Vastakohdat kuuluvat toisiinsa tiukasti. Vasta koettuaan kuoleman, voi tietää miltä tuntuu olla elossa. Sinä haluat varmasti elää...
    Silloin silmäni kirkastuivat, ja huitaisin nopeasti käteni veitsellä melkein kokonaan irti. Laskin suuni pulppuavan tyngän päälle ja kulaus kulaukselta raudan hekumallinen maku voimistui suussani.
    Ja sitten, kun näkökenttäni alkoi himmetä, näin että tuolilla minua vastapäätä istui tutkija. Hän hymyili minulle aurinkoisesti ja pisti pitkän, mustan piikin sydämeni lävitse.
    _____________


    Kommentteja?
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  2. #2
    Legioonalainen Dragon's Avatar
    Join Date
    Feb 2009
    Location
    No vittu mieti!
    Posts
    109

    Default

    No, arvostellaan taas.

    Tuo oli aika raju alku, sillä hän oli ilmeisesti silponut ystävänsä täysin. Ilmeisesti muutkin ystävät. Psykedeelinen tyyli on kiinnostava aihe näihin novelleihin, teinpä itsekkin vähän aikaa sitten hieman tuollaista psykedeelistä johon oli tosin sekoitettu kauhua.

    Takaisin asiaan. Tuo viimeinen kappale on hyvinkin aiheellinen, ottaen huomioon vain hetkellisen mielenrauhan, ja siitä yhtäkkisen salaperäisen äänen kuuleminen.

    Laatukauraa, jonka mukaan psykiatri on psykoatri

    Dragon
    Tarina-arvosteluja voi pyytää privalla

  3. #3
    Tarinamaisteri jorre's Avatar
    Join Date
    Nov 2009
    Location
    Aamu-usvainen niitty
    Posts
    765

    Default

    No ollaanpa sitten omalla asteikollani valoakin nopeampia arvostelun antajia ja kommentoidaan. Mutta sitä ennen pieni välikommentti edelliselle kommentoijalle:

    tuollaista psykedeelistä
    Jos tarkoituksesi ei ollut nimenomaan viitata aistiharhoja aiheuttaviin huumeisiin, psykedeeleihin, niin uskon että sinulle tuli pieni termivirhe.

    Mutta asiaan. Teksti oli laadultaan hyvää, se ei tökkinyt tai tylsistyttänyt tai muutenkaan ollut häiritsevää. Oikeinkirjoitus ja kappalejako oli kohdallaan, eikä tarinasta hypännyt mitään pahempaa kielellistä virhettä silmille.

    Tarinan aihe oli erikoinen, mutta tietyllä tavalla odotettavissa sinulta ottaen huomioon entiset tarinasi. Kertomus kertoi jostakin henkilöstä, joka oli ilmeisesti joutunut jonkun "psykologisen" hullun kokeiden uhriksi ja siksi muuttunut oudoksi ja epäinhimmilliseksi tappokoneeksi, erittäin väkivaltaiseksi sellaiseksi. Tarina oli toteutettu hyvin, ja se ei ainakaan tylsistyttänyt, muttei ainakaan minua henkilökohtaisesti innostanut lukemaan enempääkään, koska itse en erityisesti välitä tämäntyyppisestä väkivallalla mässäilystä, mutta jokaisella mielipiteensä.

    Itse en löytänyt aiheesta erityistä syvempää teemaa, jos ei jonkunlaista, ehkä hiukan harkitsematontakin, mielipidettä psykologien hulluudesta lasketa, jos se oli edes tarkoitus. Mielestäni tässä olisi parantamisen varaa, tarinoihin kannattaisi, ainakin minun mielestäni, laittaa jonkunlainen syvempi teema, jolla se kulkee eteenpäin. Sen ei tarvitse olla mitenkään suoraan kerrottu tai selvä, mutta kaikki tietämäni kirjat esimerkiksi sisältävät jonkun teeman. Teemana olisi voinut toimia tässä tarinassa esimerkiksi ihmismielen primitiivinen pahuus, mutta nyt tarinalta tuntui puuttuvan syy miksi se on kirjoitettu. Toivoisinkin siksi tulevaisuudessa että kiinnittäisit tällaisiin asioihin enemmän huomiota, kun itse tarinan koostumus ja kirjoitusasu alkaa olemaan vähitellen kohdallaan.

    Kiinnittäisin lisäksi tarinan kirjoittamisessa tulevaisuudessa enemmän tunnekuvauksiin, ihan vain jotta tarinaa lu´keva ihminen pääsisi enemmän tarinan sisälle. Nyt ihmiset jäivät kylmiksi koneiksi, joilla ei ole tunteita, ja siksi itselleni ei herännyt minkäänlaisia tunteita edes tarinan päättyessä. Ei tietenkään tarinan hirveetä draamaa tarvitse olla, mutta jos haluat enemmän lukijakuntaa, joka todella haluaa lukea tarinoita ja odottaa niitä, kannattaa sinun yrittää saada tarinaa tunteellisimmiksi, oli sitten tunteet rakkautta tai epätodenmukaisuutta, raivokkuutta, pelkoa, tai mitä ikinä haluaisitkaan lukijan tuntevan lukiessaan tarinaa.

    Eli tulevaisuudessa kiinnitä huomiota tarinan teeman luomiseen ja tunnelman luomiseen. Teeman ei tarvitse aina olla ihan etusijalla, esimerkiksi joskus suhteellisen lähiaikoina kirjoittamani pöllötarina oli enimmäkseen itselleni harjoitusta kauneuden kuvaukselle, tiettynä sivuteemana pettyminen ja ilmastonmuutos. Suosittelen myös kokeilemaan jotain muuta tarinatyyliä kuin väkivaltaista ihan vain kokemuksen saamiseksi, vaikka se voikin olla vaikeaa. Kokeile vaikka syvästä rakkaudesta kertova draama ilman yhtään väkivaltaa tai pettymyksiä, niin huomaat todennäköisesti sen kirjoitettuasi että olet oppinut yllättävn paljonkin jopa tämänkaltaisten tarinoiden kirjoittamisesta. Vain kokemus opettaa, se on tullut itsellenikin monta kertaa niin selvästi esille.
    Kaivostyöläisen kolmas osa ilmestyy tällä viikolla.

  4. #4
    Legioonalainen Dragon's Avatar
    Join Date
    Feb 2009
    Location
    No vittu mieti!
    Posts
    109

    Default

    Quote Originally Posted by jorre View Post
    Jos tarkoituksesi ei ollut nimenomaan viitata aistiharhoja aiheuttaviin huumeisiin, psykedeeleihin, niin uskon että sinulle tuli pieni termivirhe.
    No niinpäs taisi. Hain nyt tarkemmin mietittynä sanaa "psyykkinen", mutta turha itkeä yhtä termivirhettä liian kauaa.

    Dragon
    Tarina-arvosteluja voi pyytää privalla

  5. #5
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Kiitoksia arvostelijoille, teille molemmille!
    Koska nyt olen voimakkaissa tunnelmissa, taidankin pistää Quoteina:
    Quote Originally Posted by jorre
    Teksti oli laadultaan hyvää, se ei tökkinyt tai tylsistyttänyt tai muutenkaan ollut häiritsevää. Oikeinkirjoitus ja kappalejako oli kohdallaan, eikä tarinasta hypännyt mitään pahempaa kielellistä virhettä silmille.
    Kiitosta, kiitosta...
    Quote Originally Posted by jorre
    Tarinan aihe oli erikoinen, mutta tietyllä tavalla odotettavissa sinulta ottaen huomioon entiset tarinasi.
    Tarkoitatko mahdollisesti verisyyttä, hulluutta vai vain yleistä sekopäistä mättöä? Voin kertoa että olen ammentanut sen kaiken oman mieleni syvistä syövereistä.
    Quote Originally Posted by jorre
    Itse en löytänyt aiheesta erityistä syvempää teemaa, jos ei jonkunlaista, ehkä hiukan harkitsematontakin, mielipidettä psykologien hulluudesta lasketa, jos se oli edes tarkoitus. Mielestäni tässä olisi parantamisen varaa, tarinoihin kannattaisi, ainakin minun mielestäni, laittaa jonkunlainen syvempi teema, jolla se kulkee eteenpäin. Sen ei tarvitse olla mitenkään suoraan kerrottu tai selvä, mutta kaikki tietämäni kirjat esimerkiksi sisältävät jonkun teeman. Teemana olisi voinut toimia tässä tarinassa esimerkiksi ihmismielen primitiivinen pahuus, mutta nyt tarinalta tuntui puuttuvan syy miksi se on kirjoitettu. Toivoisinkin siksi tulevaisuudessa että kiinnittäisit tällaisiin asioihin enemmän huomiota, kun itse tarinan koostumus ja kirjoitusasu alkaa olemaan vähitellen kohdallaan.
    Olisin saanut tarinaan syvemmänkin teeman, mutta koska halusin että tämä vaikuttaisi tosielämästä kiskaistulta, en tehnyt niin. Tarina oikeastaan teemallaan ja tyylilajillaan poistaa suuren ja ylevän teeman tarkoituksen.
    Quote Originally Posted by jorre
    Kiinnittäisin lisäksi tarinan kirjoittamisessa tulevaisuudessa enemmän tunnekuvauksiin, ihan vain jotta tarinaa lu´keva ihminen pääsisi enemmän tarinan sisälle. Nyt ihmiset jäivät kylmiksi koneiksi, joilla ei ole tunteita, ja siksi itselleni ei herännyt minkäänlaisia tunteita edes tarinan päättyessä. Ei tietenkään tarinan hirveetä draamaa tarvitse olla, mutta jos haluat enemmän lukijakuntaa, joka todella haluaa lukea tarinoita ja odottaa niitä, kannattaa sinun yrittää saada tarinaa tunteellisimmiksi, oli sitten tunteet rakkautta tai epätodenmukaisuutta, raivokkuutta, pelkoa, tai mitä ikinä haluaisitkaan lukijan tuntevan lukiessaan tarinaa.
    Tunnekuvaukset eivät oikein yleensä ota sujuakseen, yritetty on. Olen ajatellut tehdä Psykotilogiasta sarjan, jossa on useampi erillinen osa, mahdollisesti yhtenäisyyden vuoksi lisäksi jonkinlainen epilogi.
    Lukijakunnan laajentaminen olisi toki tavoittelemisen arvoista, mutta tässäkin vaiheessa tarinoitani lu´kevat ainakin Dragon ja Piippis...
    Quote Originally Posted by jorre
    Suosittelen myös kokeilemaan jotain muuta tarinatyyliä kuin väkivaltaista ihan vain kokemuksen saamiseksi, vaikka se voikin olla vaikeaa. Kokeile vaikka syvästä rakkaudesta kertova draama ilman yhtään väkivaltaa tai pettymyksiä, niin huomaat todennäköisesti sen kirjoitettuasi että olet oppinut yllättävn paljonkin jopa tämänkaltaisten tarinoiden kirjoittamisesta. Vain kokemus opettaa, se on tullut itsellenikin monta kertaa niin selvästi esille.
    Voisin kokeilla . Sitä ennen kuitenkin yritän saada pari suunnitteilla olevaa sarjaa alta pois.

    Kirjoittelemisiin
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  6. #6
    Falangi radioaktiivinen jänö's Avatar
    Join Date
    May 2011
    Location
    RPG-looota
    Posts
    86

    Default

    jaahasta joo, rustatha ny taas tämmöööne.

    Eli tarina oli todella synkkämielinen, joka ei välttämättä ole yhtään haitaksi, mutta huomaan että olet monesti tämän tyyppisiä kertomuksia kirjoitellut. Saattaisi olla virkistävää vaihtaa genreä niin kuin tuo jorre jo mainitsikin. Olis myös kiinnostava lukea sun tekemäs rakkaustarina sun muu. Ihan vaan kokeilun vuoksi voisit tehä

    Pituutta oli aika vähän, mutta ei se haittaa kun itse teen suunnilleen saman pituisia (joo käytän itseäni täydellisyytenä), joka oli vitsi, en itse jaksa vain lukea mitään romaaneja, paitsi kiinnostavia sellaisia. Eli pituutta ei tarvi lisätä mutta älä ota poiskaan.

    Tarinan kulku oli ihan ok, vähän outoja nuo mielen sisäiset äänet, mutta tajusin ne kuitenkin, tosin vasta parissa vipassa. Juoni oli vaihteleva, mutta niin kuin olisin törmännyt pariin tälläiseen "epätavalliseen" draamakauhulix tarinaan tjsp.

    Kirjoitus virheitä ei ollut niinkuin ei minun kaan tekstissäni ole vaan työsi oli virhe etöntä. (en korjaile noita typoja).
    mutta oikeasti kirjoitusvirheitä ei ollut ja teksti oli sujuvaa. Oliko tämä novelli vai jatkuva teos? jos oli jatkuva teos niin odotellessa seuraavaa.

  7. #7
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Teos ei ole jatkuva, mutta olen tekemässä sarjaa, jossa käsitellään muitakin mielihäiriöitä.
    Se on hyvä että pidit tästä!
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •