Se tulee...

[Dragon]

Ei. Ei taas. Se on kannoillani. Työpaikan sermeillä eristetty työhuone ei tunnu enää turvalliselta. Yritän soittaa kotiin. Eih. Puhelin sanoo:
-Valitsemasi numero ei ole käytössä. Olkaa hyvä, ja tarkistakaa numero.

On aivan hiljaista. vastahan viisi minuuttia sitten täällä oli sellainen hyvin stereotyyppinen toimistohumu. Katson sermin takaa varovasti. Ei ketään. Liian "Ei ketään". Ei ole absoluuttisesti ketään tai mitään, mikä saisi tuntemaan etten ole yksin.

Lähden varovasti kohti hissin ovea. Siinä on "Epäkunnossa"-kyltti. Mitä? Ei se siinä aiemmin ollut. Se leikittelee minun kanssani. Yrittää saada minut kauhun valtaan. Ja se todella onnistuu siinä. Lähden kävelemään portaita alas. Ja paskat, minähän juoksen. Olen aivan paniikissa. Jos kauhu on painija, minä olen lukitusotteessa.

Olen vihdoin auton luona. Mutta ei. Avaimet jäivät työpöydälle. Sinne en enää palaisi mistään hinnasta. Lähden juosten kotiin päin. Koko kaupunki on autio, vaikka hänen tullessaan toimistolle se oli vielä täynnä elämää. Katukauppiaita, shoppailijoita, bisnesmiehiä, teinejä, mutta ei nyt. Puut ovat kuihtuneet keskellä kesää, edes villieläimet eivät rellestä vartioimattomissa leipomoissa ja muissa kaupoissa.

En ole vieläkään kotona. Tuntuu kuin olisin kävellyt ikuisuuden. Sitten alan katsella, miten ympäristö muuttuu yhä karummaksi ja kauheammaksi sitä mukaa, mitä lähemmäksi saavun taloani.

Kotona. Siltä se ei tunnu. Ei. En tunne kodin lämpöä. Vain kylmän väreen joka liikkuu hitaasti selässäni. Katson taloani ulkopuolelta. Se on aivan toista kuin se iloisen punainen harjatalo mikä se oli aiemmin tänään. Nyt maali on enemmänkin mustaa, valkoiset rännit ovat tumman harmaat ja ruosteessa.

Sisällä ei ole yhtään parempaa, tummmia epätasaisia värejä, joista voisi hypätä ties mikä helvetin demoni.

Yläkerrassa hämmästyn: huoneeni on ennallaan. Tunnen, kuinka kaikki pelko katoaa kehostani. Sitten kuulen takaani rapinaa. Se katsoo minua silmiin. Ei. Ei taas.

__________________________________________________ ___________________________________________

Elikkä tämmönen kauhutuotos tuli kun iski inspiraatio. Kertokaa mitä tykkäsitte, ja arvostelkaa ja kritisoikaa kunnolla, jos aiotte. "Jee lisää 10+" ja "Iha paska" tyylisiä kommenttei en tänne halua.

[~Dataman~]

Tarinan perusta on kliseinen, vaikkakin tämän pohjan luomaa epätasaisuutta silottavat tehokkaasti elävä kirjoitusasu sekä harvinanen ja vaikea preesens-aikamuoto. Itse olen tässä muodossa kirjoittanut kerran pari, eikä hirvittävän helpooa ollut. Hyvin etenevä ja selkeä tarina on oikeastaan kohtalaisen helppo lukukokemus. Huomaan että henkilöllä ei ole nimeä, mikä sopii käytettyyn kerrontatyyliin hyvin, sillä se auttaa samaistumaan päähenkilöön. Erityisplussaa realistisesta ajatusmaailman esittelemisestä.
Yhden kirjoitusvirheen löysin:

kehosttani

Toinen minua hämmästyttänyt asia oli tämä:

Puut ovat kuihtuneet keskellä kesää, edes villieläimet eivät rellestä vartioimattomissa leipomoissa ja muissa kaupoissa.

[Dragon]

Mikä tuossa sinua hämmästyttäneessä kohdassa on? Taitaa nyt jälkeenpäin ajateltuna olla pientä asiahyppyä siinä kohdin

Onhan se tarina hieman klisee.

Dragon

P.S: Korjasin sen typon

[radioaktiivinen jänö]

Nojaahasta, arvostellaan nyt.

Mielestäni kerronta oli kiinnostavaa, juoni kulki hyvin, mutta valitettavasti jossain kohdissa hyppäsit tapahtumapaikasta toiseen liian nopeasti.

Ja paskat, minähän juoksen. Olen aivan paniikissa. Jos kauhu on painija, minä olen lukitusotteessa.

Olen vihdoin auton luona.

tuossa siis se. Ja sitten yhdessä kohdassa kertoja vaihtui. Koko tarinan ajan kertoja oli "minä" ja sitten:

Sinne en enää palaisi mistään hinnasta. Lähden juosten kotiin päin. Koko kaupunki on autio, vaikka hänen tullessaan toimistolle se oli vielä täynnä elämää. Katukauppiaita, shoppailijoita, bisnesmiehiä, teinejä, mutta ei nyt. Puut ovat kuihtuneet keskellä kesää, edes villieläimet eivät rellestä vartioimattomissa leipomoissa ja muissa kaupoissa.

nojoo ei sekään häirinnyt ihan liikaa. Pituudesta en jaksa jankata, kukin tehköön oman pituisensa tarinan, luen sen joka tapauksessa.

Kaiken kaikkiaan kerronta oli sujuvaa, joskus tuli liikaa pomppuja asiasta, mutta juoni oli ihan mukava. Mutta ei tämä "kauhu" minua niin pelästyttänyt etten saisi yöllä unta. Toki en usko että se on mahdollista kerronnassa. Nojaa pistäppä sitte jossain vaiheessa uutta tuleen.

[Dragon]

Kaiken kaikkiaan kerronta oli sujuvaa, joskus tuli liikaa pomppuja asiasta, mutta juoni oli ihan mukava. Mutta ei tämä "kauhu" minua niin pelästyttänyt etten saisi yöllä unta. Toki en usko että se on mahdollista kerronnassa. Nojaa pistäppä sitte jossain vaiheessa uutta tuleen.

Kerrankin joku toivoo, että uutta tuleen, oon saanu aiemmista huonoista pelkkää hatemailia ja kovaa kritiikkiä. Ja syystä.

Katsokaamme milloin inspiraatio iskee!

Dragon