Wolverine

[radioaktiivinen jänö]

Eli nyt avaan ensimmäistä kertaa mieleni "lahjat" ja annan teille ns. viihdettä. Tämä tarina on fantasiaa, älkää ruvetko miettimään jotain asiaa, jos se ei oikeasti käy järkeen. Ja nimi ei tule esiin ensimmäisessä osassa, sille tulee selitys myöhemmin. Mutta pitemmittä puheitta:

------

Kellot kumahtivat. Se oli merkkinä niille jotka olivat menettäneet hyvän ystävän, surun aika oli ohi ja nyt on aika jatkaa eteenpäin. Nuori poika itki vuolaasti kirkon portailla. Pojalla ei ollut päällään mitään muuta kuin tumma paita, vaaleat raitaiset sortsit ja rikkinäiset kumisaappaat. Tämä asuvalinta saattoi näyttää oudolta ulkopuolisen silmään, olihan nyt jo marraskuu.
Mies meni lohduttamaan poikaa. Hän näytti yhtä surulliselta, mutta hänen poskillaan ei ollut itkun jälkiä. Hänen päässään oli villainen, lämpimän näköinen pipo, jalassa työmiehen saappaat ja paidan ja housujen tilalta hänellä oli oudon näköiset ruskeanoranssit haalarit.
"Razi, elä sure, veljes olis ilone su pualest." mies sanoi lohduttaen, vaikka se vaikutti lähinnä toivottomalta.
“Varmasti olis, jos hän olis viel meidän luona!” Razi tuhahti, “Mene pois!”
Mies näytti hämmästyneeltä, jopa pelokkaalta. Kirkonkellot soivat uudestaan, äänen kumisten koko hyisen kirkkomaan poikki. Razi lähti juoksemaan pimeälle hautausmaalle, huutaen samalla veljensä nimeä: “Karle, Kaaaarleeee! Älä jätä minua yksin tuon hirviön kanssa!”
“Razi tule takaisin!” mies huudahti, mutta liian myöhään, Razi oli kadonnut hautausmaan yksinäisyyteen ja kylmyyteen.

"Zen, herää." kuulin jonkun huutavan korvaani, havahduin. "Miksi herätät minut Arne, ja millä tavalla?!"
"Ny on aika herätä, Razi lähti pakoo viime yänä hautausmaalle." hän sanoi. Nyt vasta kunnolla heräsin. Jos skidi on poissa miten ikinä löytäisimme pelastuksen. Profeetan mukaan ainoa joka voi ohjata meidän heimomme kotiin, on Razi.
"Meidän pitää löytää skidi." sanoin ja aloin pukea päälleni.

Lähdimme Arnen kanssa ulos teltasta samalla mietiskellen, minne skidi on voinut kadota. Kylässämme oli valoisaa. Suurin osa asukkaista oli jo herännyt ja tervehtivät meitä iloisesti. "Huomenta Zenedrith!" Joku mies huusi.

Kylän keskellä oli puu, josta lähes kaikki lehdet olivat varisseet alas. Oksilla oli hento lumipeite, mutta ylimmällä oksalla ei ollut mitään muuta, kuin valkoinen hedelmä.
"Miten kristalli voi, Ugi?" kysyin, samalla mietiskellen vieläkin mahdollisia paikkoja jonne skidi olisi voinut kadota.
"Kristalli on vielä hengissä, onneksi, olen pitänyt sitä hengissä voimajuomallani, mutta aikanaan sekin loppuu." Ugi, heimomme profeetta vastasi.
"No sithä meiä pitää lähtiä heti ettimää Rafia!" Arne loksautti. Lähdimme matkaamaan kohti kirkkoa ja sen aamuhuuruista pihamaata.

Kirkon piha oli huurteessa. Maassa oli heikko, mutta virkistävä lumipeite. Lumesta tulee aina mieleen lapsuuden joulut, sukulaiset syömässä ison pöydän ääressä ja lapset innokkaina odottamasta lahjojen avaamista. Mutta tärkeintä joulussa ei ollut kuitenkaan lahja, vaan ilo ja yhteishenki, jotka kohosivat kattoon asti niin tiiviissä ruokapöydässä, kuin kuusen ääressä takkatulen roihutessakin. Mutta tästä joulusta ei ollut tulossa kummoinen. Jos skidiä ei löydy, kristalli kuolee ja kaikki se vähäinenkin lumi sulaa koko maailmasta. Samalla kaikkoaa myös kaikki lapsuuden muistot, ne ainoat muistot joita muistelen mielelläni. Myös koko heimomme kuolee, koska emme pysty elää ilman lunta. Meidän on pakko löytää poika, joka tietää miten pelastaa meidät.

"Zen!" Arne huusi ja samalla havahdutti minut miettimästä. "Tääl on Razin pussukka." Toden totta, maassa lojui pieni, nahkainen ja ruskea pussi, jonka tunnistimme molemmat kuuluvan skidille. "Ainakin tiedämme nyt minne lähteä."

Lähdimme vaeltamaan kirkon takapihalta kohti pimeää ja karmivankin näköistä metsää. Halusin kääntyä takaisin, en ole mikään urho, mutta nyt oli vain pakko jatkaa. "Mää muistan ku se poika puheli joskus jostai vuorist, ehkä se on menny sinne." Arne sanoi. Ja toki, sehän kävisi järkeen. Totta tosiaan!
"Lähdetään kohti vuoria, mutta missä ne oikein on?" kysäisin, koska en tiennyt missä suunnassa oli mikäkin ilmansuunta.
"Hää sanoi et sen löytää sitte ku sulke silmäsä ja miettii valkoisia vuoria." Arne totesi. "Mut se kuulostaa must vaa maholliselta sellaselle joka on joku ihme maagine tyyppi." hän jatkoi.
"Pistetään silmät kiinni ja toivotaan parasta."

Pelästyin. Punaiset kiiluvat silmät näkyivät pimeästä pusikosta. En tiennyt mikä se oli, mitä se halusi tai miksi se oli siinä, mutta minä halusin vain juosta niin kauan kun kunto kestää. "A-Arne, mikä tuolla metsässä on?!" kysyin hädissäni ja lähdin samalla peruuttamaan taaksepäin. Mutta ennen kuin Arne ehti edes vastata, hyppäsi se jokin minua kohti ja työnsi minut maahan.

Päälläni oli Razi. "SKIDI!" huudahdin helpotuksesta ja samalla onnesta, mutta hän ei päästänyt irti vaan piti minua maassa ja puri minua korvaan. Hän myös haisi tajuttoman pahalle, jollekin joka muistutti rotan paskaa.
"Mikä sinulla on?!" Yritin työntää häntä pois päältäni, mutta jostain syystä hänellä oli paljon enemmän voimaa kuin minulla. "Arne tule auttamaan!" huusin, mutta hänkin tuntui kadonneen jonnekin.

Yhtäkkiä skidi päästi irti. "Voi anteeks Zen, en tajunnu mitää koska mut olin tosi sekaisin." hän harmitteli.
"Kuules skidi, se ei haittaa, mutta voisitko kertoa miksi olit sekaisin, kohtasitko kenties jonkun?" kysäisin.
"Arnen." Skidi sanoi. Katsoin hämmästyneenä.
"Mitä Arne sitten sanoi?" kysyin, mutta jossain sisimmässäni tiesin jo vastauksen ja tiesin myös sen vihlovan.
"Hän uhkaili minua jos kerron sulle, että hän aikoo rikkoo timantin.." Suuni loksahti auki. Miten Arne voi pettää kyläläiset, kaikki ne jotka olivat hänen ystäviään, kaikki ne jotka olivat olleet tukenamme vaikeina aikoina. Hiki virtasi otsallani ja poskiani kuumotti.

"Zen, ennen kun me mentiin sinne kirkon pihalle Arnen kaa, me oltiin siel mökillä." skidi aloitti. "Hän kertoi mulle jotain kirjasta, jostain kirjasta, jolla voi avata kaikki lukot maailmaan, se kirja kuulosti minusta ohjeelta jonkin valmistukseen." hän jatkoi. "Mutta en tiedä minkä."
"Kuules, tiedätkö mihin hän mahtaa olla menossa?" kysyin.
"Mökillä, hän kertoi jotain, että hän matkaisi vuorille ja uhkaili minua jos kertoisin sul..." Mutta ennen kuin skidi ehti sanoa lauseensa loppuun, lähdin juoksemaan metsään ja skidi jäi kauas taakse.
"ODOTA!" Kuulin skidin huutavan, aluksi en välittänyt, mutta kun olin juossut hetken, pysähdyin. Skidi tuli luokseni läähättäen. "Älä lähde mua pakoon, en halua jäädä yksin." Lähdimme yhdessä kävelemään kohti vuoria.

Kävelimme metsän reunustamaa polkua pitkin. Ilta oli jo pitkällä, koska täysikuu oli korkealla taivaalla. Vasemmalta kuului ääntä. Jotain karmaisevaa, mutta samalla kutsuvaa. Me molemmat käännyimme vasemmalle katsomaan, ja näimme karvaisen otuksen seisovan kolmen-neljän metrin päässä luotamme. Huokaisin.
"Ei kai taas."

------

Nonni, mielellään arvosteluja, asiallisia sellaisia. (Dataman pääset kostamaan kaikki kriittiset arvosteluni, ole hyvä )

[~Dataman~]

Sinänsä tämä tarina yllätti monessa kohtaa, positiivisesti.
Esimerkiksi tämä heimo pelkää kaiken lumen sulavan. Tämä johtuu siitä että he tahtovat pelastaa joulunsa, parantaakseen voimakkaasti, alusta päätellen kuolemantapauksesta johtuen laskenutta yhteishenkeä. Myös syy on se, että heimo kuolee ilman lunta. Tästä ei ikävä kyllä ole annettu minkäänlaisia perusteluja.
Sinänsä hyviä tarkoitus, joskaan tarinassa ei (myöskään) annettu ennustuksen lisäksi yhtäkään perustetta tai keinoa jolla Razi-niminen lapsi voisi pelastaa kristallin, joka ilmeisesti oli taikaesine.
Henkilöt puhuvat slangia, mistä voisi päätellä tapahtumien sijoittuvan ainakin lähelle nykyaikaa, mutta toisaalta kirkkoja ja hautausmaita on ollut monta sataa vuotta. Usein fantasiatarinat sijoittuvat pseudokeskiaikaan tai vaihtoehtoisesti toiseen todellisuuteen. Muutamia poikkeuksia toki on, mutta nämä kaksi ovat yleisimmät.
Mainittiin myös "portti maailmaan". Tarkoittaako tämä sitä, että tarina on tähän mennessä tapahtunut vaihtoehtoistodellisuudessa? Voi olla, sillä mikäli tarinan tapahtumat sijoittuisivat oikeaan maailmaan, pätisivät seuraavat perusasiat: Kirkkoja oli ensiksi Euroopassa, eikä Zenedrith kuulosta eurooppalaiselta nimeltä, vaan sen lyhenne tuo mieleen kiinalais-japanilaiset munkit.

En halua vetää tarinaa lokaan, sillä se oli kuitenkin melko hyvä. Nämä mainitsemani epäkohdat tosin tekivät lukukokemuksen aika rosoiseksi.

(Dataman pääset kostamaan kaikki kriittiset arvosteluni, ole hyvä )

Ei ollu kostamisfiilis , mutta saa nähdä oliko arvostelusta ollenkaan hyötyä...

[radioaktiivinen jänö]

Sinänsä tämä tarina yllätti monessa kohtaa, positiivisesti.
Esimerkiksi tämä heimo pelkää kaiken lumen sulavan. Tämä johtuu siitä että he tahtovat pelastaa joulunsa, parantaakseen voimakkaasti, alusta päätellen kuolemantapauksesta johtuen laskenutta yhteishenkeä. Myös syy on se, että heimo kuolee ilman lunta. Tästä ei ikävä kyllä ole annettu minkäänlaisia perusteluja.

Nojoo, kiitos arvostelusta. Minulla on syitä jättää pois kertomatta joitain tärkeitä yksityis kohtia, koska se voi antaa kannustetta lukea seuraava osa, mutta tämä ei ole ainoa syy. No joo en ole ammattilaiskirjoittaja, mutta olen mielestäni ollut aina kohtuullisen hyvä tarininoiden kirjoittamisessa.

Kirkkoja oli ensiksi Euroopassa, eikä Zenedrith kuulosta eurooppalaiselta nimeltä, vaan sen lyhenne tuo mieleen kiinalais-japanilaiset munkit.

Nojaa, Zenedrithistä tuli mieleeni venäläinen nimi. Toki lyhenne Zen kuulostaa harmittavasti itämaiselta, no ei kai se kuitenkaan niin tärkeää ollut.

Kiitoksia arvosteluista, seuraavan osan pyrin julkaisemaan ennen joulukuuta, katsotaan miten jaksan kirjoittaa.

E:Olis kiva jos joku viittis arvostella tätä, aika tylsää ku yks arvostelu tullu, thanks

[Von Gjylp]

Tehtaillaanpa nyt toinenkin arvostelu, kun vauhtin on päästy. Datamanin tekeleen arvioimisen jälkeen mieleni ei ole enää kirkkaimmillaan, mutta saanen silti jotain järkevää aikaan.

Fantasia on aloittelevalle kirjoittajalle petollinen tapa aloittaa. Aiheen keksiminen tuntuu helpolta, onhan rajana vain mielikuvitus, mutta toimivan fantasiateeman toteuttaminen onkin ihan toinen juttu. Kliseiltä ei välty millään kovastakaan yrittämisestä huolimatta ja teksti saattaa alkaa venyä yllättäviin mittasuhteisiin, jos sitä ei ole alkutekijöissään suunnitellut huolellisesti loppuun asti - nyt valitettavasti puhuu kokemuksen rintaääni. Näin toki voi käydä mille tahansa tekstille genrestä riippumatta, mutta fantasia taitaa olla erityisen altis kyseiselle ilmiölle. Jos et vielä ole tehnyt lyhyitä muistiinpanoja tai käsitekarttaa tekstisi jatkosta, suosittelen tekemään sen nyt - se helpottaa teoksen loppuun saattamista.

Luonnollisesti tekstisi nimi on ensimmäinen, joka kiinnittää lukijan huomion. Alkutekstissä mainitsit, ettei nimen merkitys käy tässä osassa vielä ilmi; haluan toisaalta tietää, miten olet saanut liitettyä englanninkielisen ahmaa tarkoittavan sanan suomenkielisen tekstisi otsikoksi. Toki sanalla on muitakin merkityksiä, mutta tuo nyt tulee ensimmäisenä mieleen tämän osan lukemisen jälkeen - päähenkilöt suuntaavat vuorille jahtaamaan petturia, jonka motiivit ja osittain myös tavoitteetkin ovat täysin pimennossa.

Heimoyhteisön elämänmeno sivuutettiin nopeasti vieraille maille siirryttäessä. Olisit saanut tekstiin enemmän syvyyttä, kun olisit käsitellyt alussa paremmin yhteisön hierarkiaa, päähenkilö(ide)n roolia heimon olemassaolon ja jatkuvuuden kannalta sekä myös historiaa ja käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Miksi heimo tarvitsee lunta, miksi kristalli on pyhä esine ja miksi ainakin osa heimon asukkaista nukkuu teltassa? Ovatko asiat aina olleet näin vai onko jokin merkittävä tekijä muuttanut elämäntapaa äkillisesti tai vuosikausien saatossa? Fantasiateksteissä historian valottaminen alussa - etenkin näin nopeatempoisissa teksteissä - on tärkeää lukijan kärryillä pysymisen kannalta. Jos lukija ei enää ymmärrä, miksi jokin asia on niin kuin se on, hänen mielenkiintonsa tekstiä kohtaan laskee kuin lehmän häntä. Fantasiaromaaneissa tämä on yleensä ratkaistu hyvin hitaalla etenemistahdilla, jolloin taustatietoja voi ripotella tekstiin sinne sun tänne. Toisaalta foorumikirjoittelussa liian hidas eteneminen ei ole edukseen.

Yksi yleisimmistä fantasiakliseistä on (usein nuorehko) henkilö, jonka taidoista ja varttumisesta yhteisö tai parhaassa tapauksessa koko maailma on riippuvainen. Razin, jota heimon jäsenet kutsuvat kunnioittavasti(?) skidiksi, harteille on asetettu taakka, jonka takia häntä pidetään puoliväkisin kuin kukkaa kämmenellä. Läheisen menettäminen on myös perinteinen osa maailmaa pystyssä pitävien hahmojen kategoriaa, näin on alun perusteella myös Razille käynyt. Razin toiminta (pako metsään, hyökkääminen Zenin kimppuun) on myös melko perinteinen "vapahtajien" ominaisuus, jota häntä tarvitsevat yleensä vieroksuvat. Harvemmin fantasiaan keksii mitään uutta.

Maailma, jossa tapahtumat etenevät, ei kummemmin hahmotu vielä. Lunta ja vuoristoa ainakin löytyy, mutta mitenkäs muunlaisten olosuhteiden laita? Odottaako vuorien takana tutkimaton maa, jota luullaan vain isoksi kasaksi auringonpolttamaa hiekkaa vai elääkö heimo autuaana lumikentillään ilman kiinnostusta ympäröiviä seutuja kohtaan? Fantasia ei olekaan niin yksinkertaista, kuin ensiajatuksella luulee.

Jatkuvan fantasiateoksen ensimmäisestä osasta on hankala sanoa mitään kovin tyhjentävää. Jatkoa ajatellen kehotan kertailemaan lainausmerkkien käytön etenkin silloin, kun päälause on lainatun lauseen jälkeen. Henkilöiden dialogin murre oli yllättävä, mutta ihan mielenkiintoinen lisä - se toimii, kunnes lukija ei enää ymmärräkään, mitä tekstissä sanotaan. Se tuskin muodostuu ongelmaksi, jos nyt ei ihan Stadin slangia tai Savon murretta ala vääntää.

Katsellaan, miten tekstisi lähtee etenemään, nykäise jotakin kautta hihasta, jos haluat lyhyempää palautetta tulevista osista. Kunnon arviota on turha kirjoittaa erikseen joka pätkästä.

[radioaktiivinen jänö]

Fantasia on aloittelevalle kirjoittajalle petollinen tapa aloittaa.

Tätä en tiennyt, ja toivon aloittaneeni jollain toisella genrellä, mutta aion päättää sarjani aloitettuani kunniallisesti loppuun.

Heimoyhteisön elämänmeno sivuutettiin nopeasti vieraille maille siirryttäessä. Olisit saanut tekstiin enemmän syvyyttä, kun olisit käsitellyt alussa paremmin yhteisön hierarkiaa, päähenkilö(ide)n roolia heimon olemassaolon ja jatkuvuuden kannalta sekä myös historiaa ja käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Miksi heimo tarvitsee lunta, miksi kristalli on pyhä esine ja miksi ainakin osa heimon asukkaista nukkuu teltassa? Ovatko asiat aina olleet näin vai onko jokin merkittävä tekijä muuttanut elämäntapaa äkillisesti tai vuosikausien saatossa? Fantasiateksteissä historian valottaminen alussa - etenkin näin nopeatempoisissa teksteissä - on tärkeää lukijan kärryillä pysymisen kannalta. Jos lukija ei enää ymmärrä, miksi jokin asia on niin kuin se on, hänen mielenkiintonsa tekstiä kohtaan laskee kuin lehmän häntä. Fantasiaromaaneissa tämä on yleensä ratkaistu hyvin hitaalla etenemistahdilla, jolloin taustatietoja voi ripotella tekstiin sinne sun tänne. Toisaalta foorumikirjoittelussa liian hidas eteneminen ei ole edukseen.

Ajattelin tehdä kakkos-osasta enemmänkin johdattelevan osan. Toki olisi pitänyt ripotella enemmän sinne ekan osan sekaan sitä kuvailua.

Henkilöiden dialogin murre oli yllättävä, mutta ihan mielenkiintoinen lisä - se toimii, kunnes lukija ei enää ymmärräkään, mitä tekstissä sanotaan. Se tuskin muodostuu ongelmaksi, jos nyt ei ihan Stadin slangia tai Savon murretta ala vääntää.

Tämä olikin varmaan niitä harvoja onnistumisia osassa kirjoitusvirheitten vähyyden lisäksi. :S

Kiitoksia arvostelusta, tästä oli todella paljon hyötyä ajatellen seuraavaa osaa ja koko kirjoitteluani, joka on pikku hiljaa muodostumassa harrastukseksekin. Toivottavasti jaksat lukea seuraavankin osan

[Ipavaiva]

Noniin, katsotaan mitä saan aikaan, varmaan vuosi vierähtänyt viimeisimmästä arvostelusta:

Tarina oli sanalla sanottuna sekava. Et kuvaillut ympäristöä yhtään ja alussa luulinkin tarinan sijoittuvan moderniin maailmaan. Hypit myös liiaan "yllättäen" paikasta toiseen, kohta jossa Razi katoaa loppuu ja Zen herää - mutta lukija ei voi tajuta ilman esim. suurempaa riviväliä tai kappaleita jakavaa viivaa että nyt ollaankin ihan toisessa paikassa.

Myös puhetyyli häiritsi, ymmärrän kyllä sinun hakeneen hahmojen(/hahmon) puheparteen omaperäistä silausta - joka voi olla ihan hyvä tyyli toisinaan - mutta nyt se ei toiminut eduksesi, jouduin useita lauseita lukeamaan tämän takia uudelleen. Se irrottaa minut tarinasta ja heikentää lukukokemusta huomattavasti. Lisäksi sanat kuten "skidi" tuovat tällaiseen tarinaan eräänlaisia ristiriitoja; "skidi" on melko moderni termi ainakin minun korvaan, mikä ei oikein sovi fantasiaan.

Olettaen nyt että kyseessä todellakin on puhdas keskiaikainen fantasia, olisin halunnut tietää enemmän tarinan maailmasta. Siinä on joka heimo(nimeäkään ei kerrottu), joka asuu teltoissa ja kuolee ilman lunta, jota voi tuoda maailmaan vain pikkupoika... ööh... lukija tarvitsee enemmän, nyt tarinan miljöö ei ole mielenkiintoinen vaan sekava.

Juonta ei ole juuri vielä havaittavissa, vaikka tässä nyt jotain tapahtuikin. Olisit voinut kertoa enemmän kuolleesta veljestä, heimon kotikylästä, tästä "mökistä" josta puhuttiin ja niin edelleen. Entä miksi Zen yhtäkkiä lähti juosten pois? En tajunnut tuotaa kohtaa yhtään.

Jokatapauksessa, toivon että jatkat kirjoittamista sillä se tuo iloa meille muille ja vielä enemmän sinulle itsellesi .

[radioaktiivinen jänö]

Tarina oli sanalla sanottuna sekava. Et kuvaillut ympäristöä yhtään ja alussa luulinkin tarinan sijoittuvan moderniin maailmaan. Hypit myös liiaan "yllättäen" paikasta toiseen, kohta jossa Razi katoaa loppuu ja Zen herää - mutta lukija ei voi tajuta ilman esim. suurempaa riviväliä tai kappaleita jakavaa viivaa että nyt ollaankin ihan toisessa paikassa.

harmittavasti huomasin tämän itsekin, sekavuutta oli julkaisun jälkeen luettuani liikaa, ja kuvailua ei oikeastaan ollenkaan. Seuraavassa osassa pyrin korjaamaan kuivailut, sun muut virheet jotka nyt tulivat esille. seuraavasta osasta tulee parempi. LUPAAN.

Myös puhetyyli häiritsi, ymmärrän kyllä sinun hakeneen hahmojen(/hahmon) puheparteen omaperäistä silausta - joka voi olla ihan hyvä tyyli toisinaan - mutta nyt se ei toiminut eduksesi, jouduin useita lauseita lukeamaan tämän takia uudelleen. Se irrottaa minut tarinasta ja heikentää lukukokemusta huomattavasti. Lisäksi sanat kuten "skidi" tuovat tällaiseen tarinaan eräänlaisia ristiriitoja; "skidi" on melko moderni termi ainakin minun korvaan, mikä ei oikein sovi fantasiaan.

tämä on tällainen asia joka minun mielestäni on vielä lukemisen jälkeen onnistunut, ja aion pitää kiinni puhetyylistä. Voin kyllä jättää ton skidi sanan kokonaan pois. onhan pojalla nimikin.

jatkan kirjotusta, lue seuraavakin osa!!

[Ipavaiva]

tämä on tällainen asia joka minun mielestäni on vielä lukemisen jälkeen onnistunut, ja aion pitää kiinni puhetyylistä. Voin kyllä jättää ton skidi sanan kokonaan pois. onhan pojalla nimikin.

jatkan kirjotusta, lue seuraavakin osa!!

Toki pidät, ei sitä kesken tarinaa vaihdeta. Tarkoitinkin että jatkossa kun tarinaan tulee uusia hahmoja/kirjoitat aivan uusia tarinoita, kannattaa miettiä tarkkaan onko tuollainen puhetapa tarinan ja hahmon eduksi.

Ja luen varmasti, ainakin jos muistat muistuttaa

[Dragon]

Okei, en oikein tajunnut tuota juonta jos suoraan sanotaan. En saanut selville tarinasta näitä asioita:

- Hahmojen iät(+ sukupuolet )
- Mikä se juttu siellä lopussa oli?
- Miten juoni voi olla näin sekava?

Älkää käsittäkö väärin, ei tainnu tää sun ajatusmaailma kolahtaa mun tajuntaan.

Parempaankin pystyy,

Dragon

[radioaktiivinen jänö]

Okei, en oikein tajunnut tuota juonta jos suoraan sanotaan. En saanut selville tarinasta näitä asioita:

- Hahmojen iät(+ sukupuolet )
- Mikä se juttu siellä lopussa oli?
- Miten juoni voi olla näin sekava?

Älkää käsittäkö väärin, ei tainnu tää sun ajatusmaailma kolahtaa mun tajuntaan.

Parempaankin pystyy,

Dragon

jep kiitos arvostelusta. Tässä voin sanoa että tarinan juoni tosiaankin oli sekava ja en kuvaillut läheskään riittävästi, mutta toivottavasti et saa huonoa kuvaa minusta kirjailiana koska pystyn huomattavasti parempaankin kirjoitteluun. Kuitenkin toivon että maltat lukea seuraavan osan