Results 1 to 2 of 2

Thread: Lehti puhtaanvalkoinen - runo/novelli

  1. #1
    Tarinamaisteri jorre's Avatar
    Join Date
    Nov 2009
    Location
    Aamu-usvainen niitty
    Posts
    765

    Default Lehti puhtaanvalkoinen - runo/novelli

    Eli kyllä, olen taas alentunut kirjoittamaan novellin, tällä kertaa RUNONOVELLIN! (jos olen siis oikeassa, valitan jos se ei olekaan runonovelli) Hetken mielijohteesta aloin kirjottamaan runoa, ja tajusin yhtäkkiäö että se on 1,5 sivua pitkä, siitä siis nimitys. Mutta pidemmittä puheitta, lukekaa, arvostelkaa ja toivottavasti myös pitäkää.

    ---

    Kerran aikanaan kauan sitten ennen suurta ajatustakaan, elämä tuo helppoa oli, ilot, surut ja elämän kultanuput kohdata sai vain seuranaan ikuinen ilo ja innostus, aika kultaisin. Ei murhetta suurta tai mietettä painavaa lain mielessä, vapaa maailmaan suuren ja viattomuuden aikaan. Vain ponnistus tulevaan, miettimättä päivän päähän kanssa ystäväin kulkea vain sai, ja aina elämä tahtoi ylös vain, ylöspäin, kohti kiinnostavaa maailmaa puhtoista.

    Pian muutosten tuulet puhaltaa saivat tuohon maailmaan kultanuppujen ja puhtauden valkoisen valon ihanuuden. Muuttumaan alkoi kaikki, puiden varjot kasvoivat kuin lehtien virta syksyn tuulisena päivänä. Vaikka valo ei lähtenytkään, tuli uusi huolenalku painavampi, joka vaikka tiedon jyvät samalla antoikin, tuli muuttamaan elämän suurimman aikana tulevana. Varmana kuin uusi aamu, se alkoi.

    Oppi tiellä vastaan tuli, kylvi sadon ja opetti elämään uuteen. Innostus loppumaton tuntemattomaan maailmassa kasvoi. Kun lehdet valkoiset vähitellen maahan satoivat taakseen jättäen uudet nuput moniväriset, pian aika sadonkasvun olisi. Ei riittäisi tämä, ei tiedonhalu kultainen, ei pilvilinna tuhoutumaton, ikiaikainen, kestävä, niin puhtoinen.

    Sitten tuli pilvet mustat, sateenluojat, tuhontuovat. Ne tulivat ja myrsky alkoi, pieni ei vastaan pystynyt vaan tuulessa maailman tippuivat lehdet valkoiset viimeiset ja kura likaisen maan sotki pilvilinnat. Maailma mustaksi muuttui ja tulvat murskasivat ja myrskyt puhalsivat tuhon tuuliaan. Pieni ihminen ei niille mitään voinut, vain karkuun juosta ja pelätä kun mursivat ne laitumet vapauden ja ilon ikuisen. Taistelutantereeksi muuttivat maailman alkuperäisen, vain kuopat tuhon ja rauniot surujen jättivät. Kuitenkin lopulta myrsky väistyi, silti mikään samoin olla ei koskaan vois.

    Nostaa kasvot kuluneet, rauniot näkee ja maan pengotun, ei tuossa mitään olla voi. Kaikki tuhossa, mitään ei tulossa ole, lähtee vaeltaja oman maansa vieraan matkaan. Päättää ettei myrskyt enää vastaa tule, ei tuhon tuulet painavat ja sotajoukot myllertävät. Muurit hän rakentaa, linnan mahtavan, johon kätkee viimeisen, lehden valkoisen puun kuihtuneen. Tuolta sitä ei kukaan löytää voi, ei satuttaa häntä enää saata.

    Niin kuluvat nuo vuodet, kestä muurit kolkot voimat kaiken, pahan ja hyvän, kukaan ei sinne pääse. Linna vankkumaton este myös hyvälle kuitenkin on, ja ei muurit vahvatkaan pysty maata myllerrettyä korjaamaan, ei linna mahtavinkaan tai sotajoukko kokenein. Silti, ei herra valkolehden voi mahdollisuutta antaa, pahuus kulman takana kun oottaa. Pahuus, sitäkö kaikkialla on? Tietenkin, tuhon se jo aiheutti.

    Mikään ei muuttuva ois, ellei tuo kauppias viisas paikalle tullut olisi. Tuo tarpeen tuoja, jota ei suurinkaan linna saattanut karttaa, saapui ja antoi miehelle kultalehden, samankaltaisen kuin linnan lehti valkopinta, joka antaa voisi avun. Kutsui kauppias mukaansa maahan uuteen valtavaan, muurien suojasta, piilosta pahan. Kertoi valon tuolla olevan ja pahan poissa kaukana, kuin uskoa voisi. Mies epäröi, mutta vastaan otti kultalehden, ja mukaan astui kauppiaan, vaikkei linnasta luopunut kantaen sitä aina mukanaan, se suojaisi pahuudelta suurelta.

    Matka alkoi kera kauppiaan, joka matkustaa alkoi ympäri maailman. Näki mies ihmeet maailman monenlaiset, ymmärrys kasvoi, ja pahuudenkin kohtasi. Linna häntä suojasi, tai niin luuli mies ainakin, muurit vahvimmat suojan antaisi, mutta viholliset liekö vihollisia? Paino linnan kuitenkin suuri oli, ja suuret muurit mies mursi, vaaralle itsensä tuntui alistavan, mutta nähdä lisää hän halusi tuosta maailmasta ihmeellisestä, uteliaisuus pelon tuon oli voittava.

    Pian aika kului, tietämys viisauden kasvoi ja moraalin kultakukka rintaan miehen laitettiin. Ymmärrys tuo suurempi toi tiedon ilkeän pahuuden, mutta vastaan hän pystyi taistelemaan vaikka pahaa tekikin. Ihmeet maailman hän oli nähnyt ymmärryksen kasvattaen, nyt hän ymmärsi kaipuunsa suurimman, tyhjä kohta rinnassa painoi. Kauppias antoi arvonimen kauppiaan hälle ja veljekset he nyt olivat, taakse jätti mies linnan suojan vaikka panssarit häntä peitti vieläkin. Matkaan veljekset lähtivät miehen mukaan ottaessa vain kolme asiaa suurinta, valkoinen lehti pilvilinnan, kultainen lehti vapauden ja ymmärryksen ja kaipuu sydämen. Päällä kuitenkin panssari hän kulki.

    Taivaalta kuin salama iski tuo toivo ja kaipuun vastaus sydämen heikon, pienen tuon silti niin kaipaavan. Tuo uusi tuttavuus, joka tuleva oli muuttamaan koko elämän miehen tuon haarniskapukuisen. Vahvistamaan matkalla mukaan lähti, riisui mies kypäränsä haarniskan ja hymyili kuin ei ollut muistaessaan hymyillyt, sydämen aukko oli poissa ja varjot puiden kun hymyillä vaan sai.

    Sitten se tuli yllättäen, muutoksen mukana tuon suuren, ymmärrys elämän, kaiken, muurien, linnan, lehtien. Panssari katosi, näki maailman värein uusin vahvoin, tietäen mitä tehdä. Vaikka kaipuu paloi vielä, tietää ettei se paha asia ollut ollenkaan. Elämän hän oli saanut, nyt tajusi syyn ilon, suuruuden muiden, tärkeyden elämän. hänen oli se tehtävä, vaikkei maailmaa pelastaisikaan, yrittää ainakin. Hän tiesi että siihen pystyisi jos vain itseensä luottaisi. Hän nuo voimat pahat jo kerran melkein itsensä tuhonneet saattaisi estää, sillä ne olivat hänenkaltaisiaan, aikanaan tuhottuja. Hän olisi valmis maailman tuuliin ja varjoihin pimeyden vaeltamaan. Mies lähti matkaan.

    ---

    Kiitos ja kumarrus!
    Kaivostyöläisen kolmas osa ilmestyy tällä viikolla.

  2. #2
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Jaa... Mitähän tähän voi sanoa? Joistain kohdista tuli mieleen vanha tarina ritarista ja ruostuneesta haarniskasta, ja toisaalta tuli mieleen opetus "tieto lisää tuskaa". Hyvää tekstiä oli, ja opetuksia löysin monia.
    Muun muassa aluksi luulin että tarinassa mainittu tiedon lisäys tarkoitti sitä että lapsi menee kouluun, ja myöhemmin luulin myrskyjä tunteiksi, jolloin tarina olisi ollut melko angstinen kertomus elämän kulusta. Periaatteessa kun tämä mies tapasi kauppiaan, hän alkoi matkailla, koki vaikka mitä, niin tarinan kertomus ei varsinaisesti muutu, mutta hieman kuitenkin, kun tarinan hahmot varmentuvat. Lopun maailmanpelastussuunnitelma jätti ihmettelevän, mutta lopullisen fiiliksen.
    Melko sekavissa tunnelmissa siis.
    Mutta kiitos jorre tästä, näitä runoja on sinänsä mielenkiintoista lukea.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •