Tämä tarina ei perustu (toivottavasti) tositapahtumiin. Tarinan innoituksen sain tehtyäni kuvia, jotka ovat erillisessä aiheessaan. Please be so scared.
_______
Joutsenen poikaset
Tummanvihertävä otus oli hajonnut palasiksi, mutta se hymyili silti verisillä hampaillaan. Kämmenet ja pää olivat jäljellä. Valtavan suuri osa sisäelimistä oli kadonnut, niistä olivat merkkinä runnellut jäänteet, jotka muiden ruumiinosien lailla uiskentelivat veressä.
Seinälle paiskaantuneet jäännökset olivat säikäyttää minut hengiltä, kun palasi kotiin lenkiltä. Olin ajatellut viettää mukavan illan perheeni kanssa, mutta nyt huolestuin toden teolla. Mistä tuo irvokas raato oli peräisin? Ovi oli rikki, kynsitty hakkeeksi. Muutamat vielä rikkoutumattomat palaset huojuivat kiinni karmeissaan. Ironista kyllä, oli lukko-osa jäänyt paikalleen.
Astui sisään talooni, joka tuntui kummallisen vieraalta. Kaikki valot olivat sammuksissa ja mitään ääniä ei kuulunut. Normaalisti ainakin ilmastointi olisi ollut käynnissä, ja televisio.
Täristen pelosta melkein juoksin makuuhuoneeseeni.
Ikkunaan oli tullut rosoreunainen reikä, ja siitä lankeavassa valokaistaleessa näin jotakin.
Se oli silmä, ja sitä ympäröivät punaiset roiskeet. Silmä oli vihreä, ja tunnistin sen tyttöystäväni silmäksi. Siitä heijastui jotakin. Verinen veitsi ja käsi valmiina iskuun. Käännähdin kauhuissani ympäri, mutta näin vain pimeän seinän tuhotun oven takana.
Ryntäsin silmät kauhusta laajenneina ulos talosta. Juoksin tielle, mutta näin jo kaukaa että katulamput oli sammutettu. Minulla oli ollut kaiken varalta taskulamppu mukanani, ja muistin sen nyt. Otin sen tärisevään käteeni, ja suuntailin valokiilaa joka suuntaan. Takanani tuntui olevan joku. Olin tuntevinani heikon, rahisevan hengityksen, ja kuulin korvissani omaan kävelytahtiini sovitetut narskuvat askeleet.
Näin lammen pienen matkan päässä, ruohoisen niityn takana. Aloin rauhoittua. Toistelin itselleni näkeväni pahaa unta, vaikka jokin minussa tiesi tämän olevan aivan aitoa. Kuu tuli näkyviin pilvien takaa, ja valaisi maassa olevat jäljet. Veriset ja laajalle roiskuneet jäljet kulkivat poispäin lammelta. Olin jo tehnyt päätökseni lammelle menemisestä, en oikeastaan tiedä miksi, mutta tämä antoi minulle syyn.
Lampi oli synkempi kuin mitä olin muistanut. Levän peittämiä kivi oli pari kolme, ruovikon tumma sävy toi mieleen sen taloni seinään liiskaantuneen olion.
Silloin näin joutsenen uivan lammella. Se oli erittäin kaunis, ja puhtaan valkoinen. Se uiskenteli hiljaa, ääntä pitämättä lammen tummassa vedessä, kuin pelokkaana. Minun kävi joutsenta sääliksi. Kutsuin sitä luokseni, minähän olin kuitenkin meistä kahdesta vahvempi. Se näytti kuulevan ääneni ja suuntasi minua kohti.
Olin jo valmiina ottamaan sen syliini, pois pelottavasta lammesta, kun jotakin hirveää tapahtui.
Joutsen loikkasi ilman halki, ja ennen kuin ehdin toipua säikähdyksestä, se alkoi nokkia uskomattomalla nopeudella minua kaulaan. Melkein kuin ompelukone, mutta tämä eläin yritti varmasti saada kaulani poikki.
Hoipertelin muutaman askeleen taaksepäin, kun pääni irtosi.
Lintu otti nokallaan hiuksistani, ja alkoi kiskoa sitä veteen. Sen silmät olivat yhtä punaiset kuin veri joka katkenneesta kaulastani valui. Kun se sai pääni veteen, se kohotti pääni veden yläpuolelle, pisarat värjäsivät veden. Kauempaa kuului pieniä huutoja.
Linnun poikaset kutsuivat emoaan tuomaan lisää herkkuja.