Results 1 to 3 of 3

Thread: Taivaankannen valojen kaipuu - novelli

  1. #1
    Tarinamaisteri jorre's Avatar
    Join Date
    Nov 2009
    Location
    Aamu-usvainen niitty
    Posts
    765

    Default Taivaankannen valojen kaipuu - novelli

    Eli olen taas vaihteeksi jatkanut kirjoittelua, ja sain aikaan nyt suhteellisen lyhyen, mutta toivottavasti hyvän, novellin.

    ---

    Tuuli leikkimässä pilvien keskellä, auringon valon valaistessa pilvien reunat kultaisella hohteellaan, ja luoden kauniin kontrastin taivaansinen ja auringonkullan välille. Siivet löivät, nuo valkoiset siipeni, joiden höyheniin heijastuva auringonvalo sai ne hohtamaan kultaisen ja valkoisen eri sävyissä. Kylmänviileä ilma kulki höyhenieni pinnalla, kiinnittäen mukanaan kuljettamiaan jäähileitä sulkiini koristeelliseksi kimalteeksi.

    Käännyin syöksyyn. Läpäisin ohuen pilvenhahtuvan, ja näin edessäni kauniin maiseman, kylmän siniset lumi- ja jäätasangot levittäytyivät edessäni ja allani loputtomiin. Lumi välkehti kullanrusehtaviin silmiini iloisen kirkkaan kauniina, ja taivaanrannan reuna levittäytyi kaukana odottavana, ikään kuin pyytäen minua tutkimaan mitä sen ihmeellisen rajan takaa löytyisi. Jatkoin syöksyäni alaspäin, kunnes käänsin sirot siipeni pystyyn päin, hidastaakseni vauhtini uuteen kaarrokseen taivaalle, vain aavistuksen ennen osumaan jäiseen tasankoon.

    Löin siivilläni ilmaa allani, ja liisin nopeasti yli jäisen, ilta-auringon kullan värjäämän jäätasangon yli, kohti kaukaista itää. Nousin korkeutta, kunnes näin maan taas kaartuvan kauniisti allani maan muodon vaikutuksesta, jolloin pystyin taas aloittamaan vapaan liitelyni jäähileistä viileänkylmässä ilmassa. Elämän ja luonnon kauneus oli suurinta mitä tiesin, ja tiedän vieläkin, tunne jonka tunnet nähdessäsi sen kauneuden, sille ei vedä vertoja mikään, paitsi ehkä auringonlaskun kultaiset viimesäteet.

    Näin kaukana allani kristallinkirkkaan joen mutkittelemassa läpi jäisen maailman. Tuolta kaukaa lännestä korkeilta sumuisilta jäävuorilta se virtasi hitaan leppoisasti ikilumen maan läpi veden suurimman äärelle, sen jonka rannat ovat loppumattomat. Käänsin taas kauniinvalkoisen vartaloni alaspäin, ja taitoin sirot siipeni uuteen syöksyyn, seuraamaan tuota virtaa.

    Virta oli kirkkain näkemäni, näin hyytävänkylmän veden uoman pohjaan saakka, jossa ikijäinen jäätikkö jatkui matkojen päähän alaspäin. Lähdin seuraamaan kristallivirtaa, mutkitellen sen mutkat, ja tutkaillen harvat kalat, jotka siinä uivat. Niiden harmaanhopeiset suomut ja sinertävät silmät oli tehty kestämään tuota kylmää virtaa, niiden ainoa elinpaikka oli se. Päästin lyhyen ja kimeän huhuiluääneni, ja jatkoin matkaa.

    Katsoin hiukan taakseni, ja näin juuri auringon laskeutuvan suurten sinisten jäävuoristojen taakse, luoden viime silmäyksen tähän mystisen kylmän kauneuden maahan, varmasti hymyillen tietoisena siitä, että se pääsisi ihastelemaan sitä jälleen huomenna. Minä kuitenkin jatkaisin matkaani, kauas itään, auringonnousuun, missä muut odottaisivat minua, ystäväänsä. Kaikki muut kaltaiseni sirot ja valkoiset sulat omaavat pöllöt.

    Viimeisten valonjuovien hitaasti kadotessa vuorten taakse uneensa, valmistautumaan uuteen huomiseen päivään, alkoivat tutut pienet valot syttyä pimenevälle taivaalle, jäänharmaiden pilvien väliin. Aluksi hitaasti yksitellen hitaasti kiihtyen, syttyivät yön merkkivalot valaisemaan öistä taivasta ja jäätasankoa, joka alkoi hehkuma hiljaa hopeisena niiden loisteessa. Niiden kauneudelle ei edes sulkieni valkoinen loiste auringon säteiden syleilyssä vetänyt vertoja sille, tämä oli aitoa kauneutta, sitä mitä tulisi vaalia.

    Liisin eteenpäin tähtilamppujen valossa joen uoman yllä kohti itää, suurta aavaa vettä. Valojen syttyessä joenuoma alkoi levetä, ja harmaanhopeiset kalat yleistyä. Kun lopulta lensin jäisen jyrkänteen yli, tiesin saapuneeni seuraavalle etapille, merelle. Lähdin iloisena korkkiruuvisyöksyyn kohti alhaalla vellovaa sinistä merta. Nousin viimehetkellä uuteen nousuun ylöspäin merestä, ja käyttäen avuksi siipiäni ja ilmavirtauksia, olin pian taas melkein pilvien tasolla.

    Alhaalla jäätikön pystysuoralla reunalla jäätiköllä kulkeva joki pauhusi vesiputouksena alas aavaan mereen, saaden aikaan mahtavan jylyn muuten hiljaiseen arktiseen kauneuteen. Harmaanhopeiset kalat hyppivät putousta ylöspäin, näyttäen oman kauniin vahvuutensa ja voimansa. Lähdin matkamaan kuitenkin matkaani pilvien sekaan kohti itää, jossa minua jo odotettaisiin.

    Leijuin hiljaa väsyneenä yli aavojen vetten, seuranani vain hopeanhohtoiset pilviharsot ja taivaan lamput ylläni. Hitaasti yön edetessä taivaalle alkoi hitaasti madella loistavia nauhoja. Aluksi luulin nukahtaneeni tuohon taianomaisen kauniiseen yöhön, mutta havahduin kuitenkin, ja ymmärsin että ne olivat pohjoisen tulia. Nuo kauniit tulet levittäytyivät yli koko taivaan vihreän, sinisen ja punaisen eri väreissä, kierrellen ja kaarrellen toistensa lomitse ja välistä. Lauloin pienen iloisen huhuilun hyiseen yöhön, ja jatkoin matkaa iloisena.

    Aamun lopulla sarastaessa mystisten valojen ja ajatusten yöhön näin kaukana edessäni päin avautuvan vihreänruskean maan. Maan ranta ylettyi yli koko taivaanrannan, ja sen karut rantakivikot kertoivat minulle, että olin saapumassa kotiin. Meren huuhtomien kallioiden jälkeen tuli kellertävänvihreää ruohoa, ja pian taas uusia kallioita ja kauempana kalliovuoret, maailman toinen ääri.

    Syöksähtelin iloisesti ylös ja alas meren yläpuolella, kohti paikkaa missä ystäväni olisivat, kohti tuota toista maata, maailman toista äärtä, jossa olisi lämmintä ja ystäväni. Meren valkoiset vaahtopäät melkein kastelivat minut, kun lensin maan ylle.

    Lensin vähän matkan päähän rannikosta, paikkaan jossa muut olisivat, vanhan kuolevan katajan luokse. Kataja näkyi pian edessäni, ruohomeren toisella puolen, pienellä kalliokukkulalla. Nyt olisin kotona, ajattelin, ja lensin katajan luokse viistäen ruohojen yläkorsia. Nyt vihdoinkin kotona, täällä oikeassa kodissa. Se tulisi olemaan aina kotini, vaikka muualla olisi kuinka kaunista, mystistä, tai hienoa tahansa. kotini olisi aina kotini, vaikka lentäisin aina maailman ääriin, ja takaisin, jäävuorilta kallioille, kuinka monta kertaa tahansa.

    Laskeuduin vanhan katajan oksalle, ja huhuilin iloisesti merkkinä että olisin kotona, ja katselin ympärilleni, mutta kukaan ei vastannut, eikä ketään näkynyt. Huhuilin uudestaan hiukan epävarmempana, mutta vieläkään ketään ei näkynyt. Olin kai tullut väärälle katajalle, eiväthän ystäväni minua jättäisi, eivät he lähtisi tästä maasta ennen minua. Tämän oli oltava väärä kataja, vaikka se näytti oikealta, samat vanhat käkkyräiset oksat ja käyrät harvat havut, samat kuin aina. Mutta tämän oli oltava väärä, sillä heidän oli oltava jossain. Lähdin lentoon silloin, etsimään heitä, tulisin vielä löytämään heidät, jos he jossain täällä olisivat. Varmasti. Heitä ei ole löytynyt, mutta jatkan etsintääni yli merten, maiden ja jäiden. Kunnes he löytyvät.

    ---

    Kommentit on aina arvossaan
    Kaivostyöläisen kolmas osa ilmestyy tällä viikolla.

  2. #2
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Onko päähenkilö lintu? Sellainen fiilis kun pääsi tulemaan joistain kohdista...

    Ihan hyvää tekstiä, ja loppu jäi oikein mukavan ärsyttävän hämärän peittoon. Kannattaa jorre jatkaa kun vielä osaat! Mielelläänhän näitä lueskelee.
    Tämä oli aika huono kommentti, mitäpä sitä puolustelemaan.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

  3. #3
    Tarinamaisteri jorre's Avatar
    Join Date
    Nov 2009
    Location
    Aamu-usvainen niitty
    Posts
    765

    Default

    Parempi kommentti kuin ei kommenttia, ja vain tekemällä oppii.

    Juu, päähenkilö oli lintu, ainakin muutamassa kohdassa taisin sanoa sen suoraan, ja tarina ei saa jatkoa, sillä se välittää sanomansa tällä kokonaisuudella. Mikä sanoma on, sen saa jokainen miettiä itse
    Kaivostyöläisen kolmas osa ilmestyy tällä viikolla.

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •