Lopullisuus [Novelli kai...]

[~Dataman~]

Uutta kirjoitelmaa pukkaa tulemaan. Tällä kertaa panostin kuvailuun, pituuden kustannuksella tosin. Tämä on nyt sellainen novelli, joka tulee jättämään lukijan hämmennyksen valtaan. Saa nähdä miten reagoivat ihmiset tähän...


Lopullisuus

_______________________

Auringon laskiessa hitaasti, luoden kauniita säteitään, istui muuan nainen puistossa. Päällä hänellä oli punainen, koristeellinen mekko, sekä ryhmän tunnusmerkeillä varustettu vyö. Päässä oli ollut saman tyylin mukainen huivi, joka tosin oli otettu päästä jo aiemmin. Se oli nyt naisen kädessä, ja liikahteli hiljaa kevyessä tuulessa. Jaloissa olivat kauniit punaiset kengät.
Nainen oli odottanut pitkään täällä puistossa, vihreiden pensaiden heittämissä varjoissa. Kultaiset auringonsäteet siivilöityivät pensaiden lävitse vienon tuulen puhaltaessa, ja muutama yksinäinen lintu lenteli vielä taivaalla. Ilta oli viilennyt paljon päivästä, mutta vieläkin oli melko lämmin.
Nainen pyyhkäisi hiukset silmiltään, ja vaihtoi asentoaan tuolilla. Hän nojasi kevyesti pöytään, venytteli jalkojaan... Pitkä odotus alkoi vaatia veronsa. Kivinen pöytä oli täynnä kaiverruksia ja maalauskuvia, samoin tuolit, jotka muistuttivat hieman valtaistuimia. Jalkojen alla oli luultavasti aitoja käsityönä tehtyjä laattoja. Kultaisen, hopeisen ja pronssisen värisiä... Klassisia sävyjä. Eikö kukaan enää osannut olla luova? Ilta hämärtyi melko nopeasti, ja aurinko oli jo melkein kokonaan kadonnut.
Lopulta alkoi kuulua verkkaista kopinaa. Käytävää pitkin käveli roteva ja melko nuori mies. Tämän yllä olivat hyvälaatuiset mustat housut sekä ylävartalon peittävä, Sekiron-Kamharin haarniska, jonka sinimustat laatat kimmelsivät hänen kulkiessaan hitaasti eteenpäin. Sekiron ja Kamhar olivat olleet vihollisryhmiä, jotka olivat yhdistyneet keskenään, voidakseen vastustaa muita paremmin. He olivat kärsineet lopulta raskaan tappion, ja heidän johtajansa oli joutunut henkensä säilyttääkseen luovuttamaan haarniskansa.
Askel askeleelta mies tuli lähemmäksi, ja hänen piirteensä näkyivät selvästi. Kasvot olivat kapeat, kärsineen näköiset. Vaaleat, kohtalaisen lyhyet hiukset ulottuivat puoliväliin otsaa. Ruskeat silmät olivat melko syvällä kuopissaan, ja korkeat kulmat loivat niille tumman varjon, saaden ne silloin tällöin näyttämään kokonaan mustilta. Silmien välissä oli syvä naarmu, jonka hän oli saanut petturi-Kalarin miekasta. Se oli ollut vain raapaisu verrattuna siihen iskuun jonka sai petturi häneltä. Vahvat, lihaksikkaat kädet heilahtelivat kävelyn tahdissa. Käsiin oli tatuoitu kuvia, tuhottujen vihollisten symboleja. Sekiron-Kamharin ristikkäin asetetut sapeli ja pistomiekka, Feliorin yksisarvinen, Seaforin kultainen silmä... Kuvia oli vielä vaikka miten monta. Jaloista toinen oli puoliksi kuparinen. Jalka oli palanut taistelussa Fondikeen tulikoneiden kanssa.
Hän lähestyi, ja lopulta oli kävellyt koko käytävän pituuden.
Mies istui tuolille ja hymyili naiselle, näyttäen samalla hieman surulliselta. Hän ojensi kätensä ja he tervehtivät toisiaan.
Nainen oli yrittänyt varautua, mutta silti hän tuli surulliseksi kun mies avasi suunsa ja totesi surumielisesti: ”Tämä oli viimeinen kerta. Charkin meni...”, katkesi miehen puhe kesken muistelun. Char oli ollut paras hänen miehistään, ja myös hänen uskottunsa, jos jotakin oli tapahtunut, Charille hän kertoi ensiksi, tämä osasi pitää salaisuudet. Hän oli nyt kuollut, nuolisade oli repinyt hänet kappaleiksi Gordionin rauhanneuvottelujen päätyttyä katastrofiin. Kostoretki oli tuonut tuhon kaikille syyllisille, mutta Charia ei voinut saada mitenkään takaisin. Ennustajan mukaan Char oli päässyt autuaaseen rauhaan...
Nainen vastasi kyyneleet silmissään: ”Ymmärrän hyvin. Kiitos kun tulit.”
He istuivat siinä pöydän ääressä pitkään. Lopulta mies nousi hieman horjuen seisomaan. Hän taittoi pensaasta valkean kukan, ojentaen sen sitten naiselle.
”Rauhaa sinulle”, sanoi mies, ja lähti kävelemään käytävää pitkin pois, viheltäen surumielistä sävelmää jonka tummat kaiut häipyivät pimentyvään yöhön.

Niin poistui suuri sotapäällikkö ryhmänsä keskuudesta.
___________

Arvostelua pyydän, asiallisuutta toivon ja lukemista edellytän(asiallisilta arvostelijoilta).

[shami]

Arvostelua pyydän, asiallisuutta toivon ja lukemista edellytän.

Vaadin kappalejakoa ennen lukemista, tuohon seinään en koske.

[~Dataman~]

Ei tätä kyllä enempää saa jaettua. Jos ei onnistu arvostelu, se ei ole ensimmäinen kerta.

[Perkele]

Tällä kertaa panostin kuvailuun

Selvä parannus Pronssisotilaasta (jota en vissiinkään muistanut arvostella). Jatka tällä linjalla. Kuvailu saisi olla vähän epäsuorempaa ("mies avasi ruskeat silmänsä" sopii melkein aina paremmin kuin "miehen silmät olivat ruskeat"), varsinkin näin lyhyt teksti tuntuu helposti pidempää tarinaa varten tehdyltä hahmokuvailulta.

Tämä on nyt sellainen novelli, joka tulee jättämään lukijan hämmennyksen valtaan.

Ei pahemmin jättänyt, mitä nyt nimi jäi hämäräksi. Kannattaa jättää tällaiset kuvailut (samoin kaikki "VAROITUS: KAUHUA" -jutut) suosiolla pois ja antaa lukijan päättää, millainen fiilis lukemisen jälkeen on. Novelleihin ei tarvita ns. takakansitekstiä.

puistossa.

tuolilla

Aloin miettiä, olenko koskaan nähnyt puistossa mitään penkkiä pienempää kalustetta. Muistaakseni en ole.

Hän nojasi kevyesti pöytään

Tässä kohdassa ajattelin, että kyseessä on jonkinlainen puutarha.

Sekiron ja Kamhar olivat olleet vihollisryhmiä, jotka olivat yhdistyneet keskenään, voidakseen vastustaa muita paremmin. He olivat kärsineet lopulta raskaan tappion, ja heidän johtajansa oli joutunut henkensä säilyttääkseen luovuttamaan haarniskansa.

Tämä pätkä tuntuu täysin iralliselta, senkin lisäksi että kahden vihollisen liittoutuminen yhden johtajan alle tuosta vaan vaikuttaa absurdilta.

Käsiin oli tatuoitu kuvia, tuhottujen vihollisten symboleja.

Haarniskasta huolimatta käsivarret ovat paljaina. Okei.

Mies istui tuolille ja hymyili naiselle, näyttäen samalla hieman surulliselta. Hän ojensi kätensä ja he tervehtivät toisiaan.

viheltäen

Menee vähän ristiin, sikäli kuin näiden kulttuuri toimii vähänkään oikean maailman tavoin. Mies on virallisella asialla ja ilmeisesti univormussa (vaikka sitten hihattomassa sellaisessa), mutta kättelee naista istualtaan ja lähtee viheltäen.

Muttajoo, varsin luettava tapaus yksinkertaisuudestaan huolimatta. Tuntui hieman kuvailupainotteisen kirjoittamisen harjoitukselta, joten arvosana olkoon H niin kuin hyväksytty.

Mene ja tiedä, johtuuko ongelmakohtien vähäinen määrä tekstin lyhyydestä vai parantuneesta laadusta vai molemmista, se selvinnee seuraavasta pidemmästä tekstistäsi.

[~Dataman~]

Saattoi olla sekava ja vaikeaymmärteinen, mutta nyt tosiaan yritin tehdä kirjoitelman jossa kuvaillaan paljon, ja sen sijaan tapahtuu vähän. Arvostelun perusteella voinen tulkita onnistuneeni kuvailun määrässä ainakin suurin piirtein. Saattaa olla että tähän tulee jatkoa, mutta en ole varma, kun aluksi ajattelin ihan yksiosaiseksi jättää.
Lisää kirjoitelmia tulee sitä mukaa kun saan inspiraatiota.
Kiitoksia arvostelusta.

[Minixmix]

Kuvailuharjoituksena tämä oli ihan ok, mutta toivottavasti ymmärrät tämän olevan liioittelua. Tällä tavalla ei kannata mitään pidempää kirjoitella, koska tälläistä on tosi raskasta lukea. Muutama erikoinen kohta tästä löytyy, mutta ne onkin jo Perkeleen viestissä quotettu. Ja eihän tätä voi kiinnostavaksi sanoa, koska tässä ei juuri mitään tapahtunut. Kuvailua ei saa olla liikaa tai liian vähän*, vaan sopivasti. Toki tässä asiassa jokaisella on oma kultainen keskitiensä.

*) Tosin henkilöiden kanssa voi jättää kuvailua vähemmälle. Lukijalle on helpompaa, että saa itse luoda kuvan hahmoista. Toki jotain peruspiirteitä voi mainita. Lukijaa ei yleensä kiinnosta naaman ryppyisyys, henkilön koko tai sitten luettelo tatuoinneista.

[shami]

Ei tätä kyllä enempää saa jaettua. Jos ei onnistu arvostelu, se ei ole ensimmäinen kerta.

Interwebin ihmeellisessä maailmassa:

Tämä
Ei
Ole
Kappalejakoa

Mutta

Tämä

On

Sitä.

[~Dataman~]

Koska tässä systeemissä on vain yksi yksittäinen tapahtuma, en nähnyt tarpeelliseksi jakaa sitä erillisiin kappaleisiin.

[shami]

Koska tässä systeemissä on vain yksi yksittäinen tapahtuma, en nähnyt tarpeelliseksi jakaa sitä erillisiin kappaleisiin.

Koska systeemissä on vain yksi kappale, kerron vain yhden ongelman, joka on kappalejaon puute. Kukin tarinoi omista syistään, mutta jos haluaa palautetta muilta, kannattaa muita huomioida sen verran, että helpottaa lukemista kappalejaolla. Ihan näin vinkkinä, yleisesti kappale venyy liian pitkäksi, jos siinä on yli 5 virkettä.

[jorre]

Koska systeemissä on vain yksi kappale, kerron vain yhden ongelman, joka on kappalejaon puute. Kukin tarinoi omista syistään, mutta jos haluaa palautetta muilta, kannattaa muita huomioida sen verran, että helpottaa lukemista kappalejaolla. Ihan näin vinkkinä, yleisesti kappale venyy liian pitkäksi, jos siinä on yli 5 virkettä.

Huomautan näin ohimennen, että vaikutat olevan ainoa jota tuo on haitannut.

Olit selvästi yrittänyt luoda tässä kuvailua, toisin kuin edellisissä tarinoissasi, ja se on jo itsessään suuri plussa. Kuvailu oli kuitenkin valitettavasti hiukan epäselvää, ja hiukan hypähtelevää ja tökkivää. Tämä saattoi osaksi kuitenkin myös johtua tarinan pötköisyydestä, ei se enterin painaminen kappaleiden välillä ole niin suuri homma, jos se parantaa tarinan lukulaatua huomattavasti. Alussa kannattaa myös kertoa yleisesti tapahtumapaikka yleispiirteisesti, ennenkuin siirtyy yksityiskohtiin, pelkkien yksityiskohtien kertominen nimittäin tekee kuvailusta vaikeaselkoisen hyppivää. Kunhan opit säännöt, voit alkaa leikkimään niillä.

Tarina olikin ihan kiinnostava, paljon kiinnostavampi kuin edellinen (Pronssisoturin unet), ja kunhan saat kuvauksen sujumaan hyvin, voit ruveta myös lisäämään sitä toimintaa tarinoihin, kunhan et unohda kuvailla toimintaa myös.

Novellissa oli myös kaikenlaisia pieniä kielioppivirheitä, ja yksi pahempi tapahtumapaikkasekoilu, jonka mainitsen nyt tässä vielä erikseen:

Nainen oli odottanut pitkään täällä puistossa

lopulta oli kävellyt koko käytävän pituuden

Sekosit tapahtumapaikasta, vai miksi puistossa on käytävä?

E: Tulipas tästä lyhyt.