Nopein, vahvin, ikiaikainen & Suuruuden puute - runoja

[jorre]

Eli terve taas kaikille muutamaan tuntiin.

Julkasen nyt tässä kaksi joskus aikasemmin vain omalla foorumillani julkasemaa runoa, kun kirjotin ne, tää foorumi oli jostain systä kaatuneena. Mutta ei tuhlata pienen mielenkiinnonkaltaistanne alkupöhinöihin, vaan laitetaampa ne runotkin tähän.

---

Suuruuden puute

Alennut on ihmiset raatavat, alle jääneet voiman muka suuren. Kävelevät he nöyristellen, armoa ylhäältä anellen, jäävät varjoon omaansa.

Vahvuutta heillä ei oo kuulemma, uskallusta vastustaa, voimaa nousta kapinaan. He eivät näe sitä voimaa, joka jokaisessa ain sisällä kasvaa, heikkouteen jäävät.

Silti voima vahva joka elämää ohjaa, antanut on voiman jokaiselle joka sen ottaa haluaa, voiman nousta vastaan, voima joka barrikadeihin perustaa.

Voima sisälle jää, nöyristelyä kai kaipaa, ei pahuutta vastaan taistella voi, rohkeusko pettää. Miksi ei vastusteta, vaikka nurista jaksetaan, valitetaan muttei tekoja hoideta.

Pahuus vahvuuden hyvyyden kai voittanut on, vienyt voiman vahvuudelta, nopeuden vauhdilta, puolustuksen viattomalta. Se noussut on ja hallitsee, kaikki alla on.

---

Nopein, vahin, ikiaikainen

Juoksee, juoksee, juoksee se juoksee. Voittamattomana tiellä tuolla eteenpäin, esteistä ei välitä se, aikaa sillä kyllä on.

Voimaa, voimaa, voimaa voittamatonta ikiaikaista, jolla murtaa voi se niin kallion kuin aarteen suurimman voimankin. Ei sitä peruutettua saa, jää jäljelle vain aavistus harmaa.

Muistaa jos sen silti saa, menneen tuon voiman, mahtavan, juoksevan ajan saa, tuntea sen ilot, kun huomaa pienet teot. Kuinka silloin aikanaan viattomana niin kaikki olikaan helppoa.

Tuntee sen joskus kai jokainen, tunteen tuon kaipuun vanhan, kun huomaa voittamattomuuden. Miettiä ja muistella silti vaan saa, tuota aikaa. Kyyneleenkin se saattaa kirvoittaa, silti se enään aavistus harmaa on.

Mitään ei jää, lopulta viimeisenkin hippeen vanhasta, loistosta silloin niin ikiaikaisesta, lopulta tuhoon ajahtaa. Jäljelle ei mitään jää, ei ajatusta, ei mitään mikä tuosta surua siltikään tuntisi. Silloin se on loppu, voima mahtavin kiinni on saanut kulkijan.

---

Sitten vielä kysyisin erään asian, josta taidan laittaakin äänestyksen tähän perään (siis jos se on mahdollista, kai se on.(?) Kokeilisinko kirjoittaa juonellista runotekstiä? Eli tavallaan tarina runomuodossa. You tell me.

[radioaktiivinen jänö]

Suuruuden puute:
Eli tämä runo kuvaa hyvin nykynuoria jotka valittaa kaikesta mutta eivät kuitenkaan toimi.. Eli suuria sanoja. Riimit sopi ihan hyvin, ite tykkäsin kolmannesta säkeestä. Se kuulosti vaan hyvältä korvaan, ja riimit toimi hyvin. Pituutta runolla oli sopiva määrä, eihän kukaan mitään sivun pituisia runoja jaksa lukea, mutta tämän eteen oli kuitenkin pistetty vähän aikaa.

Nopein,vahvin,ikiaikainen:
itse en saanut tästä mitään kuvausta irti, kerroit vain nopeudesta, vahvuudesta, ikiaikaisuudesta. riimit ihan hyvät, jossakin kohdin piti lukea uudestaan kun en saanut selkoa. Tykkäsin säkeittesi pituudesta, koska joskus törmää tällaisiin:

lehmä juoksee
se lujaa juoksee

sen vyö
lapsia syö

tämä oli vain esimerkki, älkää välittäkö tuosta lapsi syö jutusta:P mutta pointti on selvä, säkeesi ovat pitempiä, niin kuin myös koko runo, hyvää keskivertoa kamaa tämäkin.

anteeksi jos olen huono arvostelija, en kovin kokenut muttä tässä sitä oppii.

Ja ilman muuta voit kirjoittaa tarina runon!

[jorre]

Kiitos kommentista!

Vedän aina runoni täysin tunnepohjalta, enkä harasta niiden kohdalla läpilukua, ja oikeastaan kirjotan ne aiheesta, joka riippuu tunnetilasta, ja annan vaan sanojen tulla päästä sellaisina kuin ne tulevat. Tästä saattaa yleensäkin johtua niissä välillä esiintyvä epäselvyys, mutta se kai(?) tuo runoihini sitä jotain, joka kai vaikuttaa johonkin.

Ajan käytöstä en nyt tiiä, keskimäärin minulal kestää runon kirjottamiseen 10-15 minuuttia riippuen oonko koneella vai iPhonella (nämä kirjotin iPhonella).

Tärkeintä on että joku uskaltaa edes kommentoida, ja yrittää kommentoida rakentavasti, ainakaan et lähtenyt kirjoitusvirhe-lista tielle.

[radioaktiivinen jänö]

Näköjään nyt jokainen kommentti on tärkeää RPG-puolella kun näyttää olevan todella kuollut koko paikka.. Nyt tarvittaisiin turina tarina kisa, toivon että tulisi tarinakisa niin vähän eloa tännekkin puolelle.

[shami]

Tää alue on kyllä aivan kuollut, kun katsoo kuinka vanhan tämäkin ketju on ja näin korkealla, zzzzz.

Mutta kommentoimpa lyhyesti jotain runoista, vähän yleisemmin. Mä tiedän tyylejä olevan monia, mutta imo sun tyyli on liian selittelevä, yksityiskohtaisesti tapahtumia selostava, enemmänkin tarinankerrontaa kuin runoilua. Mun mielestä runojen tulee olla tulkittavia, eikä valmiiksi pureskeltuja tekstejä kuten vaikkapa ohjekirjat.

Toinen mikä mua häiritsee on sanojen toisto, toistoilla vahvistetaan merkitystä, kyllä, mutta kun yhteen säkeeseen(?[Ei voi muistaa runotermejä]) ängetään sama sana 4 kertaa, niin jossain kyllä mennään jo vikaan. Noin vahvaa toistoa näkisin mieluusti vain symmetrisissä rakenteissa, jossa jollekin tapahtumalle, tilanteelle tunteelle, jne. annetan useampia merkityksiä tai tarkennuksia. Annampa esimerkin, lontooksi kylläkin:

"I see you, only you,
I miss you, only you,
I want you, only you,
Missis hanipöö, I love you"

Lähinnä haen, että toistolla pitää olla tarkoitus, eikä se tarkoitus saa olla yksinään toisto. Pelkkä toisto kuulostaa hyvin tönköltä ja täten, jos lähtee toistamaan, tulisi siihen saada jokin yllätysmomentti, jota toistolla on pedattu. Mutta kuten sanoin, tyylejä on monia, omani on hyvinkin vanhoillinen, ainakin ajoittain, ja se näkynee osittain mielipiteissäni.