Results 1 to 2 of 2

Thread: Täydellinen kusipää, osa 5.

  1. #1
    Equites Caesaris Erius's Avatar
    Join Date
    Jul 2007
    Location
    Varkaus
    Posts
    2,688

    Default Täydellinen kusipää, osa 5.

    Ja jatkoa aiemmalle osalle.



    Otin hörpyn ostamastani Coca-Colasta. Alkoholittomat virvoitusjuomat olivat kaikissa baareissa aina ylihintaisia ja tuostakin suhteellisen pienestä lasillisesta olin saanut pulittaa kaksi euroa. Melkoista riistoa, mutta se oli välttämätön paha, jos meinasin kuskina pysyä hereillä ja edes jotenkin nauttia illasta. Menihän sitä rahaa alkoholiakin ostaessa.

    Katsahdin takanani istuvaan pöytäseurueeseen. Jo pian saavuttuamme Walter -pubiin oli paikalle tullut joku Ellan työtoveri, joka oli miehensä kanssa istahtanut samaan pöytään. En jaksanut enää esittää kiinnostunutta niin isolle seurueella vaan olin varsin pian poistunut mitään sanomatta tiskille lipittämään rauhassa omaa juomaani. Harakkaa lukuunottamatta kukaan muu ei ollut mitenkään noteerannut poistumistani.

    Paria vakiojuoppoa ja toista pöytäseuruetta lukuunottamatta baarissa ei ollut muita asiakkaita. Walter olikin mukava seurustelupaikka, sillä musiikki ei ollut koskaan liian kovalla (eivätkä soittaneet liian yksipuolista musiikkia, vaan laidasta laitaan popia ja rockia – välillä jopa jotain raskaampaakin) eikä asiakkaitakaan koskaan ollut tungokseen asti. Se oli myös opiskelijoiden suosiossa, sillä sieltä sai opiskelijakortilla alennusta.

    Baarimikko oli vetäytynyt takahuoneeseen, sillä hiljaisina iltoina ei ollut juuri tarvetta päivystellä koko aikaa tiskillä. Kyseinen mikko oli tosin paennut tiskin ääreltä jo sen takia, ettei halunnut jäädä minulle juttuseuraksi. Hän ei ollut koskaan perustanut avoimen vittuilevasta tyylistäni ja aina baariin tullessani sainkin kovin tuomitsevia katseita niskaani henkilökunnan jäseniltä, jotka epäilemättä pitivät yhteistä listaa kyseenalaisista asiakkaista. Minä taisin sijoittua sillä listalla paljon noita muutamaa vakiojuoppoakin korkeammalle.

    Michael Boltonin (yhteistyössä Lady Gagan kanssa) tekemä ”Murder My Heart” pärähti soimaan. Sentään olivat sen säilyttäneet soittolistallaan. Baarityöntekijät eivät olleet kuulleetkaan Boltonista ennen kuin olin käynyt toivomassa kyseistä kappaletta heiltä. Suomessa Bolton olikin melkoisen tuntematon artisti, jonka kappaleista ihmiset juuri ja juuri tunnistivat ”When a Man Loves a Woman” -kipaleen, joka kenties joskus oli enemmänkin soinut radiossa. Nykynuoriso tunsi Boltonin lähinnä Lonely Island:in kaverusten kanssa tehdystä ”Jack Sparrow” -rimputuksesta.

    Korkokenkien kopina sai minut heräämään omista ajatuksistani ja käänsin päätäni asteen vasemmalle nähdäkseni äänen aiheuttajan. Nuori, mustahiuksinen ja mustaan ihoa myötäilevään mekkoon pukeutunut nainen asteli melkein kymmensenttisine korkoineen baaritiskille vain muutaman metrin päähän itsestäni. Vaikken ollutkaan aiemmin erityisen tarkkaan kiinnittänyt huomiota baarissa olevaan toiseen seurueeseen niin tajusin naisen heti kuuluvan heidän joukkoonsa. Ihmettelin tosin hiukan, etten ollut aiemmin noteerannut varreltaan noin näyttävän näköistä neitiä...

    Tajusin samassa nähneeni nuo pyöreäpiirteiset ja varsin kauniit kasvot aiemminkin. Silloin en ollut tosin omalta turhautumiseltani noteerannutkaan miten sievät ne olivat. Parin metrin päässä, esittäen kehnosti ettei tiennyt kuka minä olin, seisoi se sama Prisman uusi myyjä, joka oli joutunut kiusantekoni uhriksi aiemmin päivällä.

    En edes tajunnut jääneeni silmät selällään katselemaan naista ja heräsin koomastani vasta kun tämä katsahti nopeasti ja hermostuneesti minuun päin ja käänsi katseensa kiireen vilkkaa takaisin eteensä. Siirsin itsekin katseeni eteenpäin ja siemaisin kokistani. En voinut olla tuntematta pienoista vitutuksen tunnetta sisälläni – en sitten ollut tajunnut reknata neidin ulkoisia avuja ennen kuin olin päättänyt syljeskellä tämän päälle? Baarimikko tuli tiskille ja otti neidin tilauksen vastaan. En edes kuunnellut mitä tämä tilasi vaan tuhahdin omalle typeryydelleni – ehkäpä minun pitäisi joskus yrittää hillitä mielihalujani eikä vain antautua niiden vietäväksi.

    ”Ei maailmasta röyhkeys lopu...”, kuulin neidin sanovan ja käännyin häntä kohti.
    ”Anteeksi?”
    Nainen oli selvästikin kuullut tuhahdukseni ja tulkinnut sen jotenkin loukkaavaksi, vaikka todellisuudessa olinkin osoittanut sen itselleni.
    ”Kovin on lyhyt miesmuistikin”, nainen sanoi ja otti naukun juomastaan. Väristä päätellen kyse oli Leguaani -lonkerosta – menneen kesän kausituotteesta.
    ”Kiusaan niin monia ihmisiä, etten pysty enää pitämään kirjaa kaikista tapauksista. Lienen sinunkin ylitsesi kävellyt jotenkin”, sanoin minulle luontainen iva äänessäni ja join kolani loppuun. Naisen silmät leiskuivat, vaikkei hänen kasvoillaan muuten ollutkaan erityisen vihaista ilmettä. Mantelin ruskeat silmät...

    Suljin reaktion omaisesti omat silmäni keltaisen lonkeron lentäessä kasvoilleni. Pidin hetken silmiäni kiinni sadatellen, että joutuisin pesemään kauluspaitani lisäksi myös ainoan viininpunaisen huivini, mutta nuo ajatukset unohtuivat miesäänen kuuluessa;
    ”Mitäs tämä on?”
    ”Naiset käyvät aina villeiksi aistiessaan läsnäoloni”, sanoin avaten silmäni ja hymyillen valloittavasti – vaikkei se sopinutkaan tilanteeseen. Naisen viereen oli tullut ruskeaan kauluspaitaan pukeutunut harteikas mies. Hän ei ollut kovin pitkä, mutta hartteikuudesta päätellen noita lihaksia ei oltu treenattu pelkästään kotioloissa. Kaljupää paljasti monta isoa luomea aivan päälaen tuntumasta ja paksut tummat kulmakarvat toivat mieleeni Oscarin portsarin. Mies oli samasta seurueesta, johon nainenkin kuului.
    ”Menetin malttini, ei tässä sen kummempaa...”, nainen aloitti hiukan jopa pahoillaan, mutta älähdin äänekkäästi keskeyttäen hänet.
    ”Ai ei sen kummempaa? Pesulalaskusta päätellen oli tässä muutakin...”
    ”Eikö käynyt mielessäsi etten kutsunut vartijaa heittämään sinua pihalle tämän päiväisen tempauksesi jälkeen?” nainen kysyä kivahti.
    ”Ei ole minun ongelmani jos olet liian pehmeäpäinen tehdäksesi sellaista.”
    ”Varo mitä puhut”, mies sanoi asettuen minun ja naisen väliin. Voitin pituudessa tuon pullistelijan monella kymmenellä sentillä, mutta tiesin etten omilla riisitikuillani voittaisi voimainkoitosta hänen kanssaan.
    ”En estä sinua lyömästä häntä turpaan – hän varmaan ansaitsisikin sen – mutta usko pois, ei se hänen asennevammaansa miksikään muuta”, kuului Harakan ääni takaani. En vaivautunut kääntymään häntä kohti kiittääkseni vaan tyydyin tuijottamaan edessäni seisovaa miestä. Harakka oli itsekin suhteellisen iso mies ja hänen läsnäolonsa saattoi rauhoittaa hyvinkin paljon yhä uhkaavammaksi käyvää tilannetta.
    ”Minä olen saanut sinua paljon isommilta kavereilta turpaan. Mitä sinä luulet pystyväsi tekemään minulle?” Kysyin aidon vilpittömästi ja miehen hämmentynyt ilme kertoi, ettei hän tiennyt tulisiko hänen ottaa kommentti uhkauksena, karuna faktana ja minun välinpitämättömyytenäni vai minä.
    ”Annetaan olla”, nainen sanoi miehen takaa ja laski kätensä tämän olkapäälle. Ele ei paljoa kertonut, mutta naisen itsevarmasta pukeutumisesta päätellen hän saattaisi olla varattu. Ja miehen väliintulo taas saattoi kertoa halusta suojella naista, joka taas voisi viitata siihen että he olisivat pari. Tämä päättely muistutti minua vain siitä, miten osasinkin välillä toimia harkitsemattomasti ja sai minut janoamaan viimeisen sanan sanomista;
    ”Mies turvautuu väkivaltaan vasta kun äly ei riitä mihinkään muuhun.”

    Ehdin rekisteröidä vain miehen nopean liikkeen ja rusahdukselta kuulostavan äänen ennen kuin todellisuus lipui pois ulottumattomiltani ja tilalle tuli pimeys.

    ***

    Harakka ei sanonut mitään istuessaan toisen polvensa varassa vierelläni. Pitelin verta vuotavaa ja ilmeisesti murtunutta nenääni isolla tukulla paperia. Nyt minua vasta vituttikin kuskina olo – jos olisin tullut juomaan niin veressäni olisi jo tähän mennessä niin paljon alkoholia etten olisi tuntenut kipua. Tapahtumien kulku olisi ollut myös aivan sama – tosin mies olisi lyönyt minua varmaan muutamaa hetkeä aiemmin.

    ”Ja nyt painut Turunen vittuun täältä! Etkä muuten tule enää takaisin!” Walterin lyhyt ja tukeva naisomistaja raivosi. Tuhahdin paperitukun takana ja suljin silmäni kivun lisääntyessä. Minua lyönyt mies oli poistunut muun seurueensa kanssa ja baarin työntekijät eivät olleet tehneet mitään sen estämiseksi. Minä olin syyllinen kaikkeen – vaikka se olin minä, jonka päälle oli juomat heitelty ja jonka nenä oli murskattu.

    ”Ihan tarpeeksi ollaan kateltu tuota sinun toihuasi – alkaa jo kanssa-asiakkaillasikin keittämään yli! Ja porttikielto pysyy voimassa pitkälle ensi vuoteen!”
    Otin paperitukon pois nenäni edestä, katsoin ilmeettömänä minulle raivoavaan omistajaan ja aloin nousta päässäni jomottavasta kivusta huolimatta jaloilleni. Harakka ei tehnyt elettäkään auttaakseni, joka kertoi minulle, että heti baarin ovien ulkopuolella saisin kivun lisäksi sietää hänen saarnansa.

    Tipun paperitukon käsistäni lattialle ja ikään kuin vahingossa turskautin nenästäni veripurkauksen baarin lattialle. Katsoin ilmeettömästi minulle raivonneeseen omistajaan, vedin kasvoilleni ivallisen hymyn ja kumarsin teatraalisesti. Enempää en ehtinyt tehdäkkään kun Harakka tarttui minua olkapäästä ja veti perässään kohti baarin ovelle ja aina ulos asti.

    ”Kerro edes minulle, miksi sinun piti saada sanoa se viimeinen sana?” Hän kysyi syvään huokaisten heti pihalla tultuamme.
    ”Hän haisi jännälle.”
    ”Sen kerran, kun minä tulen hätiin ja yritän pelastaa sinun kasvosi ruhjoutumiselta, niin sinä päätät tehdä kaikki nuo yritykset tyhjiksi ja ottaa joka tapauksessa turpaan”, Harakka valitti.
    ”En pyytänyt apua...”
    ”No miksi vitussa minä edes vaivaudun olemaan seurassasi? Kun sinua ei kiinnosta lainkaan mitä edes ystäväsi sinusta ajattelevat niin miksi sinäkään edes yrität? Vittuilisit vain minullekin kuten kaikille muille niin raivostuisin ja lähtisin matkoihini!”
    ”Sinä et ole niin tyhmä, että ottaisit sen henkilökohtaisesti. Tunnet minut liian hyvin”, sanoin tyynenä, ”Siksi minä sinun seurastasi nautinkin.”
    Harakka levitti kätensä sivuilleen aivan kuin ei tietäisi mitä sanoa, murahti jotain ja lähti lampsimaan takaisin baarin ovelle, jonne oli kihlattunsa jättänyt;
    ”Ja Ellallekkin on selitettävä...” Hän jupisi mennessään.

    Jäin yksin kadulle. Yksin. Mitä se nyt minulle sitten ikinä merkitsikään – paitsi sitä, että sain nauttia omista ajatuksistani kaikessa rauhassa. Jean-Paul Sartre oli aikoinaan sanonut ”If you're lonely when you're alone, you're in bad company." ja se piti mielestäni paikkansa.
    ”Voisinhan toki viettää ikuisuuden maailman parhaassa seurassa, mutta tuntuisi niin kovin hullulta olla se koko aika yksin”, mutisin ääneen ja urahdin kun kipu lisääntyi puhuessani. Pitäisi kai kävellä Kommilan terveysasemalle ja käydä näyttämässä nenääni.
    <@Delgrim> http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/0...a_2458423.html
    <Erius> be affraid, Mosquito
    <Erius> be very affraid!
    <@Delgrim> http://forum.travian.fi/member.php?u=7361 <-- ylläpitäjä.
    <Erius> no katos prkl

  2. #2
    Kirvessoturi ~Dataman~'s Avatar
    Join Date
    Jun 2010
    Location
    Dataviidakon kätköissä, hylätyn sivuston raunioissa...
    Posts
    332

    Default

    Sinultahan näyttää tekstiä synytyvän! Tämän lukemisesta nauttii ihan tosissaan.
    DeviantArt for pictures, Youtube for videos, Skype for chat!

    Kynä on miekkaa mahtavampi, vaikka Word olisikin välikätenä!

Posting Permissions

  • You may not post new threads
  • You may not post replies
  • You may not post attachments
  • You may not edit your posts
  •